Moskova: "Jee, loma loppuu - takaisin Tveriin!!"

Kuten arvata saattaa, nyt seuraa tietystikin hurjan jännittävän seikkailutrilogian viimeinen osa: mystinen Moskova!

Mystinen Moskova osoittautui lähinnä sateiseksi, sokkeloiseksi, suoraan sanottuna sillä hetkellä ihan tympeäksi paikaksi. Jotenkin alkaa jo omaankin korvaan kuulostaa, että meidän lomaviikko oli yhtä sadetta ja ärsyyntymystä... :D No ei se aivan niin onneksi kuitenkaan mennyt. :D Oli meillä hauskaakin välissä!

Saavuimme siis Moskovaan jälleen kerran tosi aikaisin aamusta, joskus kuuden jälkeen. Ihmisvirtauksen mukana päädyttiin melkein puoliväkisin metroon, ja sillä mentiin Kitai-gorodiin - alueelle, jossa hostellimme sijaitsi. Mitäpä sitä muutakaan järkevää siihen aikaan keksii, kuin mennä johonkin kahvilaan istuksimaan ja nautiskelemaan aamupalaa. Tällä kertaa edessämme loisti Kofe Hauzin valot, ja itse kukainenkin valitsi mieluisensa aamupalan Nizhnij Novgorodin Sparista ostettujen eväiden jatkoksi. Itse olin syönyt junassa taas maittavaa, täyttävää ja vitamiinipitoista pilttiä, ja päädyin kahvilassa pelkkään veteen, kun ei aivan vieläkään uskaltanut/tehnyt mieli syödä suuremmin. Istuttiin kahvilassa taas nenä kiinni kartassa (jonka olimme saaneet ennen matkalle lähtöä lainaksi Suomeen lomailemaan lähteneeltä Siniltä, kiitos paljon!!) ja mietiskeltiin että mitäs tehtäis seuraavaksi. Mikäs sen parempi idea, kuin lähteä hortoilemaan ja eksymään Moskovaan. :D

Ja siinäpä se meidän päivä aikalailla menikin, harhaillessa, eksyillessä ja taas kartalle palatessa, metrolla ajellessa ja Punaista toria ihmetellessä. Moskovan metro oli jokseenkin kammottava mutta mielenkiintoinen kokemus. Ihmisiä oli aivan tajuttomasti, mistä sitä porukkaa riittääkään niin paljon vuorokauden jokaiselle hetkelle??? Loppujen lopuksi se ihmispaljous alkoi käydä lähinnä ahdistavaksi, ja kun muisteltiin vielä pari-kolme vuotta sitten sattunutta järkyttävää Moskovan metroon kohdistunutta pommi-iskua, ja vielä kun erään kerran metrolla ajellessamme vieressämme ollut ovi hieman avautui kesken matkan täydessä vauhdissa (???!!) mennen hetken kuluttua taas kiinni, niin eipä enää kauheasti tehnyt mieli metrolla ajellakkaan... :D

Tosiaan, Punaista toria ihmeteltiinkin olan takaa, kun sitä ympäröi hurja määrä poliiseja, eikä kukaan päässyt sinne sisään. Ja jälleen tarjoilen teille videon senhetkisistä tunnelmista:

Jep. Eli poliisit tukki jokaisen mahdollisen raon ja oli paikalla muitakin ihmisiä töllistelemässä että mitäs täällä tapahtuu. Hetki toljoteltiin toimettomina, kunnes Satu kysäisi viereiseltä kioskin babushkalta että mikäs juttu se tämä tämmöinen mahtaa olla, ja babushka osasi kertoa, että juuri kyseisenä päivänä Punaisella torilla on joku paraati. Meitähän ei kiinnostanut jäädä odottelemaan paraatia, joten lompsittiin vastakkaiseen suuntaan välillä penkeille istuen ja reissun aikana kertyneille kuville naureskellen, ja jatkoimme matkaa kunnes päätimme olevamme jälleen nälkäisiä. Matkatavaroinemme raahauduimme oikein mukavaan Japosha-ravintolaan, josta sai tavallisen ravinteliruuan lisäksi myös sushia. Tässä vaiheessa minullakin oli jo kauan kadoksissa ollut nälkä, ja otin kunnon aterian ja söin hyvillä mielin, eikä tehnyt tiukkaakaan. :) Hih hip hurraa!

Ruokailun jälkeen kello löi jo sen verran, että päästiin hostellihuoneeseemme, ja suunta kävi takaisin Kitai-gorodin alueelle. Hostelli oli vähän hukassa, kuten kaikki muukin meidän loman aikana, mutta löysimmepä perille kuitenkin. Hostellin nimi oli Backpacker Ecohostel, ja kuten nimestä saattaa arvata, oli se hyvin eko ja, no, aika tavallinen hostelli, oletan. Suihkun ovissa kehotettiin ottamaan maksimissaan 10 minuutin suihkuja, ja hostellille sai jättää itselle tarpeettomia käyttökelpoisia vaatteita, pesuaineita ym toisille matkustajille mukaanotettaviksi, ja tietysti myös itse sai ottaa muiden jättämiä tavaroita. En kyllä ottanut enkä jättänyt mitään. Kyseinen hostellirakennus oli parikerroksinen, melko rähjäinen vanha talo syrjäisellä pimeällä paikalla. :D Ei ehkä ensimmäinen vaihtoehtoni kuitenkaan tuleville Moskovan matkoille. Nyt näin Venäjällä kokeilemani hostellit ovat olleet ihan ok, kyllä niissä nukkuu ja oleskelee rahaa säästääkseen, ja huoneet ovat yleensä aivan mukavia ja siistejä, mutta jokin silti vähän tökkii. Ehkä olen kuitenkin niin mukavuudenhaluinen, että pidän ennemmin tosi siisteistä tiloista ja omasta rauhasta, kuin lähes poikkeuksetta melko likaisista, jopa ällöttävistä yhteisten tilojen ja erityisesti suihkujen lattioista, yleisestä likaisuudesta ja yhteisjääkaapin käytöstä jne. Hotellihuone on kuitenkin aina hotellihuone (vaikkakin Kazanin hotellissakin oli käytössä yhteisjääkaappi...), mutta kyllä hostellit ehdottomasti välttää näin opiskelijabudjetin rajoissa. :D Ei tässä nyt aivan niin bakteerikammoisia kuitenkaan olla. Ja olen vasta niin vähän kokeillut hostelleja, ettei vielä sovi heittää kirvestä kaivoon. :)

GUM

Hostellilla päästiin käymään taas suihkussa (mitä luksusta!!), jonka jälkeen otettiin pienet voimatorkut ja taas mentiin. Tarkoituksenamme oli mennä Arbatille (kuuluisa vanha kävelykatu Moskovassa), ja vähän ihmeeksemme jopa sinne päädyttiin, vaikka epäiltiinkin että onko se nyt tämä vai missä me oikein ollaan. :D Harmi vaan Arbatin jouluvaloja ei vielä oltu sytytetty, mutta eipä niitä kyllä siinä vihmovassa sateessa olisi paljoa varmasti jääty ihastelemaankaan. Siellä me sitten käveleskeltiin ja välillä hypättiin sateensuojaan matkamuistomyymälöihin ja lopulta me päädyttiin metroilemaan takaisin Punaiselle torille, ja käväistiin huuuuurjan hienossa ja ilmeisen kalliissa ostoskeskus GUMissa. Oli se vaan hieno paikka, kaikessa hienoudessaan vähän pelottavakin. GUMin ulkoseiniin oli jo laitettu jouluvalot, ja voi pojat miten hienot ne olikaan!

GUMista tarpeeksi saatuamme läksittiin iltapalan kautta hostellille nukkumaan. En varmaan aivan väärään osu, jos väitän meidän kaikkien nukkuneen sinä yönä melkoisen sikeät unet hostellin mukavilla patjoilla... Aamulla kaikkien vireystilaa nosti myös se, että tiedettiin pääsevämme "kotiin" eli takaisin Tveriin jo samana iltana, ja ajatus tavallisesta arjesta tuntui suorastaan lepolomalta. :D

Sushia

Ja "sushia" :D (makeita letturullia)

Viimeinen reissupäivä meni yleisesti Moskovassa palloilemassa, hypättiin semmoiseen kiertoajelubussiin, jollaista kokeiltiin myös Kazanissa, ja saatiin kulutettua tunteroinen melkoisen hyvin. :) Leninin masoleumiin oltais haluttu ehdottomasti päästä, mutta!!! :

Siinä on kiireisen miehen vastaanottoajat.

Se pitikin vapaapäivää. Senkin! :D Ei siis tavattu Leniniä tällä kertaa. :( Mutta me palaamme vielä!
Tästä hieman masentuneina ja järkyttyneinä toljoteltiin toisiamme ja muita turisteja hetki siinä torilla ja sitten päädyttiin ostoskeskukseen, jossa taas Jasu onnellisena shoppaili ja minä ja Satu istuksittiin penkillä ja innoissamme suomenneltiin ja selviteltiin erään vanhan valokuvan takana ollutta venäjänkielistä tekstiä, josta siskoni laittoi mulle kuvan puhelimeen. Se oli loppujen lopuksi tosi hauska aivopähkinä, jota molemmat ihan mielissämme pähkäiltiin sanakirjat kourassa. :D Kiitos Hankku! :D

Satun keltainen Tipu-laukku kulki matkassa mukana :D

Siinäpä meidän Moskovan, ja koko syysloman reissu sitten alkoi jo ollakin, eväiden ja viimeisten junalippujen ostoa vaille. Eväät saatiin, junaliput saatiin (venäläisestä todella omituisesta jonotuskäyttäytymisestä huolimatta), oikeaan junaankin pienistä epäselvyyksistä huolimatta kerettiin, ja kotimatka sai alkaa! Voi kuinka onnellisia me oltiin, kun päästiin takaisin Tveriin. :D

Syyslomareissumme oli kaikenkaikkiaan raskas, hullu, aika päätön ja kaikkea muuta kuin rentouttava loma, mutta samalla myös ikimuistoinen, hauska, jännittävä ja erikoinen. :D Hauska erityisesti näin jälkikäteen ajateltuna. :D Tietysti myös vuodenaika oli ehkä surkein mahdollinen lomareissun tekemiseen, koska oli yhtä päivää lukuunottamatta aina kylmää, sateista ja pimeää. Epäilenpä, että jos olisi ollut vaikka kesä, niin jotkut asiat ja paikat olisivat voineet näyttää paljon valoisammilta. Mutta eipä se sitten olisi ollut meidän kieliharjoittelun ikimuistoinen lomareissu. :D Tämä lomareissu oli täydellinen juuri sellaisena kuin se oli! Kiitos vielä tuhannesti kaikesta kaverit. <3

Sen pituinen se.

Kirjoittelen vielä tällä viikolla viimeisten viikkojen tunnelmista (enää 20 päivää!!!!), siispä pikaisiin tapaamisiin. :)

Rakkaudella, с любовью,

Johanna