TOP 10: Mitä jään kaipaamaan?

Heibba taas kaikille! :) Tässäpä pitemmittä puheitta (ei missään järjestyksessä oleva) TOP 10 -listani asioista, joita jään Tveristä/Venäjältä ikävöimään:

1. Ihmiset
   
   Tähän kategoriaan kuuluu niin muut vaihtarit, satunnaiset muut ulkomaalaiset ja paikalliset tuttavuudet, opettajat kuin Natashakin. Tietysti kaikkia niitä ihmisiä tulee ikävä, joiden kanssa on viettänyt nämä viimeiset 3,5 kuukautta. Ei kaivanne sen kummempia selityksiä. Opettajat ovat olleet tosi mahtavia, kuin myös Natasha ja muiden vaihtareidenkin kanssa on tultu juttuun. :)
   
   
2. Venäläinen ruoka
   
   Venäläiset osaavat tehdä hyvää ruokaa, se on selvä juttu. :D Vaikka nyt alkaa jo vähän tulla smetana, majoneesi ja tilli korvistakin ulos, niin ikävä tulee varmasti näitä slaavilaisia makuja. Erityisen hienoa mun mielestä on se, että venäläiset saavat tosi arkisista, halvoista ja myös yleensä pahanmakuisista aineksista (esim. kaalista) aivan tajuttoman hyvää ruokaa. En voi käsittää sitä. :D Ehdottomaksi suosikiksi on noussut Natashan tekemä borsh-keitto, jota olen saanut silloin tällöin syödä. Sitä täytyy kyllä ehdottomasti joskus Suomessa kokeilla tehdä, mutta epäilenpä kovasti jo etukäteen, ettei siitä tule lähellekään samanmakuista... :D Joku taikatemppu näillä venäläisillä täytyy siihenkin olla...
   
   
3. Halvat hinnat
   
   Kenelläpä nyt ei tätä tulisi ikävä, kun pitää matkustaa takaisin kallistakin kalliimpaan Suomeen. :'( Eikö ole hurjaa, että opiskelijalippu Tveristä Moskovaan (n. 3h junassa, välimatkaa noin 168km) maksaa noin 3 euroa? Aivan järjettömän halpaa, varsinkin jos vertaa VR:n hintoihin. Matkustamisen lisäksi täällä on myös halpoja kenkiä, kosmetiikkaa ja tietysti halpaa alkoholia ja tupakkaa. Elintarvikkeet taasen eivät ole mitenkään erityisen halpoja, ruoka on suhteellisen hintavaa, kuten Suomessakin. Myös täällä juusto, kala ja liha pitävät paikkansa kalliina herkkuina, kuten myös ulkomaiset tuotteet. Vaan eipä sen niin väliä, onhan tuota opiskelijana tullut totuttua makarooniruokavalioon jo Suomessa. :D
   
   
4. Tunnelma
   
   Tätä yleistä tunnelmaa tulee kyllä ikävä. Kuten tänään pohdittiin, on täällä elänyt kuin pienessä kuplassa, jonka silloin tällöin milloin kenenkin Suomesta vierailleet tutut ovat hetkeksi puhkaisseet. Täällä me ollaan omassa pikku lintukodossa turvallisesti elelty, oltu kuin oma pieni perhe ja vietetty kaikki aika yhdessä, ja kaikki muu on ollut ulkomaailmaa. :D Voi olla hassu tunne palata takaisin arkeen, kun yhtäkkiä ei olekaan kaikki kaverit siinä ihan heti vieressä, eikä joka päivä palloillakaan kaupungilla samalla porukalla. Kupla, sitä tämä on. Oma, pieni, turvallinen ja mukava kupla. :D
   
   
5. Julkinen liikenne
   
   Tykkään ihan kauheasti tästä Venäjän julkisesta liikenteestä, vaikka en olisi alkuun uskonut. :D Tramvait (raitiovaunut) ja marshrutkat (reittitaksit) alkuun näyttävät rähjäisiltä ja ahdistavilta, mutta oikeasti ne ovat tosi kodikkaita. :D Henkilökohtaisesti pidän enemmän tramvaista, marshrutkat kun tahtovat aina olla ihan tupaten täynnä. Toki täällä kulkee myös tavallisia busseja ja trolleibusseja (semmosia kummia johdinautoja, sähköllä kulkevia busseja, Suomessa niitä ei (käsittääkseni) ole. Halukkaat voivat lukea tarkempaa tietoa tästä), mutta ne nyt on ihan tylsiä ja mieluummin ollaan menty raitsikalla tai marshrutkalla. :D Niin, siis tramvai on kyllä marshrutkaa hitaampi, mutta minusta kivempi vaihtoehto. Vaikka ovet eivät mene kunnolla kiinni ja penkkien päällysteet ovat pahemman kerran repeilleet ja katosta tippuu vettä läpi, ei se matkaamista haittaa. Jotenkin kaikki se kursailematon näky luo juuri sen oman tunnelmansa, ja se tekee matkustamisesta niin kivaa. :D
         Oma lukunsa on tietysti myös junat ja metrot. Moskovan metrosta kerroin jo oman mielipiteeni syyslomapostauksessa, joten siitä ei sen enempää. :D Muuten metrolla matkaaminen on aivan kätevä ja hyvä vaihtoehto. Mutta voi ne junat, joilla matkusteltiin syyslomalla, ja myös viikonloppumatkalle Pietariin. Siis pitkänmatkan junat. :D Ne avomakuuvaunut on niin hauskoja ja erikoisia ja mukavia, niitä tulee kyllä väistämättä ikävä. :D Omalla tavallaan ne on niin eksoottisia! :D Ja vaunupalvelija, jolta saa tilata teetä tai voileipiä tai ostaa vaikka aamutohvelit. Junissa kiertää myös joskus kauppiaita, jotka kauppaavat milloin mitäkin maatuskoista kotikutoisiin koruihin. Se tunnelma on vaan niin mukava ja kotoisa. :)
   
   
6. Markkinat
   
   Jokaviikonloppuiset markkinat ovat kyllä olleet meille suuri ilon aihe. En enää pysy edes laskuissa mukana, että kuinka monesti me ollaan siellä käyty. Joskus ihan ostosmielessä, joskus vaan pyörimässä ja ihastelemassa tunnelmaa ja juttelemassa kauppiaiden kanssa. Niitä tulee kyllä myös kova ikävä - saa nähdä, milloin seuraavan kerran pääsee moiseen paikkaan.
   
   
7. Vaihtarina oleminen
   
   Vaihto-oppilaana oleminen on ollut tosi hauskaa näin yleisesti. Meni kauan, ennen kuin edes todella tajusin, että tosiaan olen vaihto-oppilas. :D Meille on järkätty jos jonkinlaista ohjelmaa (kiitos Anne :D), lähes kaikki ovat olleet tosi kiinnostuneita meistä ulkomaalaisista, ja tietysti on joutunut astumaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja puhumaan joka tilanteessa vierasta kieltä ja tutustumaan pakollakin uuteen kulttuuriin (joka on tietysti hyvä asia).
          Ehkä kaikkein hauskinta on ollut se, että meillä on ollut täällä kuin oma salakieli. :D Eräs päivä mietittiin, että suomen kielen "pienuus" tai "harvinaisuus" on oikeastaan ihan hyvä juttu, koska kukaan ulkomaalainen ei koskaan opiskele sitä, eikä sitä myöten myöskään ymmärrä mitä me puhutaan. :D Onpa hyvä, ettei meidän äidinkieli ole vaikka ranska tai saksa, joita opiskellaan täällä Venäjälläkin paljon, saati sitten englanti. Kaikkihan muuten ymmärtäis mistä me puhutaan. :D Ei se suomi aivan turha kieli olekaan! ;) Tietystikään ei me nyt mitään kauheuksia suomeksi olla keskusteltu siinä uskossa, että kukaan ei ymmärrä - esimerkiksi täällä Tverissä asuu paljon Karjalasta peräisin olevia ihmisiä, jotka sitä kautta voisivat aivan hyvin ymmärtää meidän puhetta. Eräs meidän opettajista onkin karjalainen ja ilmeisen tunnettu tutkija karjalan kielen saralla, ja puhuu myös todella hyvin suomea. Mutta todennäköisyys siitä, että joku kadulla ymmärtäisi meidän puhetta (jokainen omalla vahvalla murteellaan vääntäen), on tosi pieni. Ja se on tosi hauskaa. :D
   
   
8. Lyhyet koulupäivät
   
   Tämäkään ei tarvinne sen kummempia selittelyjä - neljänä päivänä viikossa luentoja 10:00-13:30 ja yhtenä päivänä 12:00-15:10. Myöhäiset aamuherätykset, nam.
   
   
9. Vieraanvaraisuus, ystävällisyys
   
   Venäläiset ihmiset ovat pohjimmiltaan tosi mukavia, herttaisia ja vieraanvaraisia. Täällä Natashan luona olen kokenut oloni kuin olisin kotonani, ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Natasha on auttanut kaikessa missä olen apua pyytänyt ja vaikken olisi pyytänytkään. :D
         Joskus ihmetellään, että venäläiset ihmiset ovat ikäviä, koska eivät hymyile, ja itsekin ihmettelin sitä vielä tovi sitten. Nyt kuitenkin ymmärrän - sekä muutamia valaisevia artikkeleita lukeneena että itse venäläisten kanssa aiheesta keskustelleena - että venäläiset eivät naureskele töissä, eivätkä hymyile tuntemattomille. Jälkimmäinen selittää paljon: jos venäläinen on töissä vaikkapa kaupassa, eikä tunne asiakasta, ei tälle sitten hymyilläkään. Jos asiakas taas on kassaneidin tuttu, kuuluu kassalla varmasti iloista puheensorinaa. Kai se voi tarkoittaa sitäkin, että töissä ollaan vakavasti, eikä naureskella kaikelle kansalle? :D
         Niin, tuntemattomille ei hymyillä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö venäläisiin olisi helppo tutustua. Ja kun vähääkään heihin tutustuu, niin jo on hymy herkässä. :D Venäläiset ihmiset mielellään juttelevat kaikenlaista, ja ovat kiinnostuneita kuulemaan eri kulttuureista. Poikkeuksiakin tietysti löytyy, niin kuin aina jokaisessa maassa, mutta loppujen lopuksi venäläiset ihmiset ovat todella ystävällisiä, mielenkiintoisia, vieraanvaraisia ja herttaisia ihmisiä! Ehkä tämäkin on osa sitä kulttuuria, joka pitää kokea ennen kuin sen todella ymmärtää. :)
         Tässä vielä pari mielenkiintoista artikkelia venäläisten "hymyilemättömyydestä", jos jotakuta kiinnostaa: englanniksi ja venäjäksi. :)
   
   
10. Kaikki on niin lähellä
    
    Asun lähes Tverin keskustassa. Yliopisto on ihan kivenheiton päässä. Tämän samaisen rakennuksen alakerrassa on lähes kaikki tarvittava: kirjakauppa, apteekki, kosmetiikkakauppa, kenkäkauppa jne (mitä muuta voi ihminen tarvita? :D). Lähin ruokakauppa on noin parinsadan metrin päässä. Kaikkialle pääsee nopeasti jopa kävellen. Ja jos joku paikka on vähän kauempana, niin julkisia menee joka välissä, varsinkin kun on varaa mistä valita. Voi olla tylsää, kun Suomessa ei kaikki olekaan niin lähellä, ja julkisillakin on niin suolainen hinta että ennemmin jää kotiin. :D No, onneksi Helkama kulkee. Sitä onkin jo vähän ikävä. :)

Siinäpä se positiivinen lista. :) Vielä laitan ainakin yhden postauksen, ellen innostu huomisten viimeisten kokeiden jälkeen lomatunnelmissa kirjoittelemaan lisääkin. :D Mahtavaa, huomenna viimeiset pari koetta, ja siinäpä se sitten olisikin! Perjantaina vaan todistukset kouraan ja lauantaina viime hetken panikoinnit ja sitten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä lähtee Tolstoi-juna kohti Kouvolan rautatieasemaa!! Aivan hurjaaaaa ja jännittää ja on kivaa ja surullista ja hassua ja ikävää ja mukavaa ja kaikkea mahdollista. :D Tunteet on kyllä tosi ristiriitaiset, mutta on silti mukava päästä kotiin, ja vielä jouluksi. :) Nyt kuitenkin vielä koemateriaalit nenän eteen ja pänttäämään viimeistä kertaa tälle vuodelle! Siispä pikaisiin kuulemisiin,

- Johanna :)