Niin se vaan on, että vähiin käy ennen kuin loppuu. Jäljellä on enää 12 yötä siihen, että hypätään Kouvolan asemalla Tolstoi-junasta Suomen tukevalle maaperälle. Osaltaan harmi lähteä, osaltaan taas tosi kivaa. :) Kyllähän kotiin on aina mukava palata! Ja kyllä täältä jo pois joutaakin. :D Vaikka tosi mukavaa on ollut, ja varmasti tulee olemaan viimeiseen asti. :)
Täällä on ollut taas jos jonkinmoista touhuilua, lähinnä koulutehtäviä kasapäin näin viimeisten viikkojen kynnyksellä. Nyt tuli mukava, huojentava tauko, kun sain eilen ja viime yönä vihdoin sellaisen ison lopputyön kirjoitettua. Huh, kun se olikin melkonen homma. Kirjoitin sitä kolmeen asti aamuyöstä, koska olin päättänyt että tänään sen saan kirjoitettua loppuun ja niin sain. Jee! Tosin se pitää vielä esitellä ensi viikolla muulle luokalle, mutta se on pieni paha. Nyt on iso taakka pois harteilta, ei enää kokeetkaan niin pelota kun on suurin stressi pois alta. :)
Nyt istuksin väsyneenä, mutta onnellisena teekupin kanssa tietokoneen ääressä ja ajattelin kirjoitella kuulumisia. Kiirettä on pitänyt niin, etten ole edes pyykkiä kerennyt pestä, joten sitä oli kertynyt aivan ylipaljon... Tänään, tai oikeammin eilen raahasin pyykkini kouluun/asuntolalle mukanani, mutta vasta tänään pesukoneiden vapautuessa sain ne pestyä. Nyt sitten mun huone tuoksuu ja näyttää enemmän pyykkituvalta kuin makuuhuoneelta, kun pakkasen takia ei voinut ripustaa pyykkejä parvekkeella kuivamaan. :D
Mitään erikoisia ei kyllä kuulu, muuta kuin tavallista koulustressiä lukukauden lähestyessä loppuaan. Vähän myös ahdistaa ajatus pakkaamisesta - ei harmainta aavistusta, kuinka saan kaiken tavaran mahtumaan mukaan. Ottaen huomioon, että jo tänne tullessa mulla oli kaksi isoa täpötäyttä matkalaukkua... :D Mutta aion jättää vanhoja vaatteita tänne köyhille lapsosille, niin tilaa vapautuu tuliaisille, joululahjoille ja muulle uudelle tavaralle. :) Tiukille se taitaa silti mennä. :D Ollaan kuitenkin onnekkaita, kun saadaan matkustaa junalla, eikä lentokoneella kuten muut vaihtarit. Siinä ei oltais alunperinkään kovin painavia laukkuja kuljeteltu... Toisaalta, eipä ne rajoitukset mun kohdalla olisi pahaakaan tehneet. :D
Toiseksi viimeinen viikko on jo kohta puolessa, ja alkaa olla viimeiset hetket tehdä kaikkea kivaa ja kummallista. Tietysti näin venäjän kielen ja kulttuurin opiskelijoina, ja muutenkin puolihulluina tyyppeinä tullaan varmasti käymään Venäjällä vielä monta kertaa kieliharjoittelun jälkeenkin, mutta silti täältä lähteminen tuntuu tosi lopulliselta. Tämä on ollut tosi mahtava ajanjakso elämässäni, enkä varmasti unohda tätä koskaan. :) Ja sitä juhlistaaksemme mietittiinkin kavereiden kanssa, että voitaisiin käydä vielä vaikka nyt viikonloppuna tai ensi viikolla joku ilta viimeisen kerran kaikki yhdessä syömässä jossain ravintolassa. Vähän kuin semmoinen "viimeinen ehtoollinen". :D Ja sitä paitsi, kyllähän ruualle löytyy aina aikaa!
Tällä viikolla on perjantaina vuorossa vielä viimeisistä viimeisin ekskursio, ja mihinkäs muuhun venäläisempään paikkaan kuin samovaari-museoon. :) Sopii kyllä täydellisesti lukukauden lopetukseksi, kuulostaa niin mukavalta ja leppoisalta museolta. :D Ei tarvitse olla muka-sivistyneenä ihailemassa taideteoksia, joista ei ymmärrä yhtään mitään. Ja siellähän ei voida olla tarjoamatta teetä väsyneille opiskelijoille, eihän?
Viime ekskursiolla oltiin paikallisessa nunnaluostarissa. Retki oli mielenkiintoinen, ja ruoka tosi maukasta, vaikka nunnilla olikin paastonajan eväät. Halukkaat pääsivät myös kiipeämään kellotorniin, ja, no, kuten arvata saatatte, niin meikäläinenhän oli heti etunenässä kapuamassa suorastaan hengenvaarallisia portaita pimeässä kohti huippua. :D Huipulla tuuli, ja lattia oli jäästä liukas, ja vähän saattoi polvet tutista - tietysti kylmästä. Meidät yläilmoihin johdattanut nunna päätti yhtäkkiä laittaa kellotornikonsertin pystyyn, ja sai kyllä korviaan pidellä kun niin kova ääni lähti upeista kelloista. Tässä videonäyte lopusta, kun älysin kaivaa kännykän esiin:
Ei nunnalta soittotaitoa puuttunut, niin kokeneesti kilkutteli kelloja. Ekskursion ollessa lopuillaan meitä opastanut suomalaissyntyinen nunna (ei tuo kellotorni-nunna) vielä muistutteli kaikenmaailman paheista ja antoi ohjeita hyveelliseen elämään. Lopuksi vielä halukkaat saivat ottaa venäjänkielisen evankeliumin, ja niille, jotka eivät sitä ottaneet, annettiin vähän väkipakolla jotain muuta hengellistä tekstiä mukaan. :D
Että sellaista täällä. :) Lumi on tullut jo jäädäkseen, ja pakkanen on pyörinyt kymmenen asteen hujakoilla. Ei aivan samaa luokkaa mitä siellä Suomessa kuuluu olevan. Edelleen toivon, että olisi hurjasti lunta ja pakkasta kun pääsen takaisin Suomeen! Ja koska en ole täällä päässyt joulutunnelmaan jo lokakuussa samalla tavalla kuin koti-Suomessa olisin päässyt, niin päätin sitten jatkaa joulunviettoa toisesta päästä. Tonttulakkihan käy piposta kevättalvellakin?
Näihin joulunodotuksellisiin tunnelmiin, c любовью
- Johanna :)
Ps. Ajattelin vielä omaksi ja teidän iloksenne kirjoittaa listan asioista, joita jään kaipaamaan ja joita en jää kaipaamaan Tveristä/Venäjältä. Tulossa pian! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti