Kazan: Ei mennyt niinkuin Strömsössä...

Hei taas!

Aloitin tämän lomapostauksen kirjoittamisen jo viikko sitten vielä lomasunnuntaina, mutta sittenpä se on aina jäänyt koulukiireiden ja muun hujelluksen lomassa. Taidan kirjoittaa tämän osissa, se on helpompaa videomateriaalin lataamisen ja varmasti luettavuudenkin kannalta. :) Tässä on siis reissun eka osa: Kazan. Olkaatten hyvät, toivottavasti pidätte, videomateriaaliakin otin matkanvarrelta ihan teitä lukijoita ajatellen! :)

Loma on siis lusittu jo viikko sitten, ja voisin jopa sanoa että onneksi on. Reissu oli aika rankka, kun sairastuin heti toisena iltana Kazanissa jonkinsortin vatsatautiin/ruokamyrkytykseen, ja se sitten varjosti tietysti koko loman ajan. Kaikki ei muutenkaan mennyt aivan niinkuin suunniteltiin, koettiin melkoisia epätoivon hetkiä, ikävöitiin kotiin ja mietiskeltiin että mitä ihmettä me oikein tehdään, mutta juuri siksi reissu olikin niin ikimuistoinen!

Lauantai-iltana hypättiin siis junaan kohti Kazania, ja matka kesti noin 15,5 tuntia. Onneksi oli yöjuna, niin sai nukkua niin paljon kuin nukutti. Eipä ne junan makuupaikat aivan maailman mukavimpia tietystikään ole, ja siinä avomakuuvaunussa aamusta hälinä alkaa olemaan jo niin kova ja matkustajia herätellään viimeistään kymmenen aikaa radiomusiikin avulla, mutta hyvin siellä kuitenkin olosuhteisiin nähden nukkui. Kazanissa juna oli perillä yhden aikaan päivällä. Tässä olisikin sitä jo luvattua videomateriaalia: ensimmäinen pieni video junatunnelmista:

Jasu siis tosiaan nukkui aivan viime minuuteille saakka.. :D Olikin ilmeisesti yöllä kukkunut tavalliseen tapaansa niin myöhään että nukkui pitkälle päivään. Mutta heräsi kuin heräsi kuitenkin, ja noustiin Kazanissa suhteellisen virkeinä mietiskelemään, että mitäs sitten seuraavaksi.

Kazanin asemalla hetki pohdiskeltiin, että mitäs nyt ensimmäisenä, ja hetken tuumintatuokion jälkeen päädyttiin hyppäämään erään paikalla norkoilevan taksikuskin kyytiin ja annettiin hotellin osoite. Taksikuski ei heti tiennytkään missä kyseinen paikka mahtaa olla, ja tässä vaiheessa alettiin aavistella että hotelli ei ihan keskustan tuntumassa tainnut ollakaan... :D Olis varmaan kannattanut tutkia asioita vähän tarkemmin ennen kuin suunapäänä mentiin kaikennäköistä varailemaan. Noh, taksi kuitenkin lopulta meidät sai oikeaan paikkaan, ja vähän saatiin päätä pyöritellä kun katseltiin että mihin kuuseen me oikein päädyttiin. :D Hotelli sijaitsi, kuinkas tämän nyt kauniisti ilmaisisi, kammottavalla teollisuusalueella, eikä kyllä enää ihmetelty halpaa hintaa. :D Muuten hotelli oli kyllä oikein mukava ja ihan hienokin, ja respan tytöltä saatiin hyvät neuvot kuinka pääsee helposti bussilla keskustaan. Alun epätoivo häipyi siis melko pian ja jahka pienten nokkaunien jälkeen päästiin Kazanin keskustaan, oli tunnelmat taas katossa. :) Tällainen löytö tehtiin illan mittaan:

"Pienen" shoppailutuokion jälkeen taidettiinkin jo häippäistä takaisin hotellille kellon näyttäessä jo vaikka mitä, ja jatkettiin tutkimusretkeä seuraavana päivänä. Silloin päädyttiin hetkeksi taas samaiseen ostosparatiisiin, mutta suurin osa päivästä meni Kazanin Kremliä kierrellessä. Kreml oli upea, varsinkin siellä sijaitseva moskeija joka oli kyllä koko Kremlin kohokohta ja kiintopiste.

Tottahan toki turisteja kuhiseva Kreml on hyvä bisnespaikka myyjätär-babushkoille. :D Siellä se Satu miettii, että ostaako vai eikö ostaa... Siinäpä vasta vaikea kysymys!

Kremlistäkin tuli otettua video :D

Kremlissä pohdittiin, että mitäs tehtäisiin seuraavaksi. Jasu halusi ehdottomasti erääseen vaatekauppaan, ja koska sen piti olla Kremlin lähistöllä, niin ajateltiin, että samapa se on sitten nyt mennä siellä käymään. Huristeltiin metrolla seuraavalle asemalle, noustiin turvallisesti takaisin maanpinnalle ja lähdettiin melko varmoina oikeaan suuntaan. No, oikea suunta ei tietystikään ollut oikea suunta, käännyttiin vastapäiseen suuntaan ja risteyksen sattuessa taas väärään suuntaan. Käveltiin hyi että millaisella alueella, oli pimeää ja sateista ja siellä oli ties mitä kauppiaita ja likaista ja älläöttävää ja haisevaa ja brrrhh hyi puistattaa kun ajatteleekin. Oli aika pelottavaa ja pyrittiin olemaan huutamatta kovaan ääneen suomea, ettei meitä heti bongattaisi ulkomaalaisiksi. No, kolmannella tai neljännellä yrityksellä ja monen kysymyksen jälkeen saatiin oikea suunta, jota sitten riittikin ihan omiksi ja muiden tarpeiksi... Tarvottiin varmaan pari tuntia siellä tihkuisen sateisessa säässä ja epätoivossa, ja kun lopulta nähtiin kyseinen kauppakeskus, tajuttiin, että välissämme on vielä järvi......... Voooi mavonsilimä, niinkuin Tonttu Toljanterin savolaistonttuystävä Viänänen tapaa sanoa. Ei paljoa naurattannut, kun lähdettiin taas epätoivoissamme kinttupolkua pitkin kiertämään järveä, pimeässä, mutaisessa metsikössä, ja saattoipa pari sarkastista "me kuollaan tänne" -kommenttiakin kuulua matkalla. Harmi vaan siellä ei tullut mieleen ottaa videota! Olispa ollut hauskaa katsottavaa. :D Mutta kyseinen reissu kyllä jäi varmasti meidän kaikkien mieleen ikuisiksi ajoiksi.. :D Huh ja puh kun sitten lopulta päästiin kuin päästiinkin kauppakeskuksen luo, oli tunne väsymyksestä ja ärsyyntymyksestä huolimatta kuin voittajalla. Me tehtiin se! Ei ees luovutettu, vaikka valitusta ja vikinää ja pitkiä toivottomia katseita heiteltiin matkalla puolin ja toisin. :D

Kaikki vain yhden Bershkan tähden. Josta minä ja Satu ei edes ostettu mitään, mutta Jasupa osti sitten meidänkin edestä, seikkaillen siellä pari tuntia. :D

Ostoskeskukseen päästyäemme päätimme ensin palkita ja kaikin puolin palauttaa itsemme taas henkiin juomalla kupin kuumaa jossain, ja päädyimme Cinnabon-nimiseen kahvilaan. Epäilen, että mysteeritauti saattoi tarttua sieltä matkaan, koska noin tunti sen jälkeen alkoi tuntua hieman öklöltä. Cinnabonissa söimme siis kahvilaketjun merkkiherkut, kanelipullat. Sellaiset pehmeät, varmaan vähän puoliraa'atkin, oli ne hyviä sillä hetkellä, mutta jälkikäteen ällöttää! Voiko pullasta saada ruokamyrkytyksen?? :D Ällöttää kyllä kaikki sen päivän ruuat, kuvakin olis Cinnabonin herkkupullasta mutta en kyllä halua nähdä sitä enää uudestaan. :D Yhh.. Siispä oltiin iltamyöhään, sulkemisaikaan eli kymmeneen asti ostoskeskuksella, ja positiiviseksi puoleksi keksittiin se, että lähdettiin sinä päivänä etsimään sitä, eikä seuraavana, jolloin oltais oltu aika hukassa kun junaankin piti illalla sitten hypätä. Ja ei todellakaan enää lähdetty kävelemään, vaan hetken aikaa parkkipaikalla palloiltuamme näimme taksin ja hyppäsimme sen kyytiin. Taksikuskikaan ei aivan tiennyt mihin meidät piti kuljettaa, oltiin eri ihan eri kaupunginosassakin. Taksisetä oli kuitenkin tosi mukava, jutteli niitä näitä ja kyseli mistä ollaan ja mitä tehdään ja iloisena esitteli meille kaupunkia, harmitteli että lähdetään jo huomenna ja kutsui uudestaan Kazaniin käymään. Vielä tiputettuaan meidät hotellin eteen, avasi ikkunan ja huikkaili että oli kiva jutella ja toivotteli kaikkea hyvää. Kazanin asukkaat, tataarit, oli muutenkin tosi mukavia! Kaikki oli hirmu kilttejä ja lähes poikkeuksetta kaikki kutsuivat uudestaan käymään Kazanissa. Todella lämminhenkisiä ihmisiä. :) Kazan siis sijaitsee Tatarstanin tasavallan alueella, ja on itseasiassa alueen pääkaupunki. Tatarstanin tasavallassa islaminusko valtaa alaa, ja se kyllä näkyi myös katukuvassa. Omalla tavallaan se teki Kazanista erikoisen ja eksoottisen, jotenkin se erosi niin paljon vaikkapa Moskovasta ja Pietarista.

Niimpä niin, tässä vaiheessa kuvaan astuu mysteeritauti, ja hotellille päästyämme koko yö meni sitten oksennellessa ja valvoessa. Oli kaaaamalaa, ei ole ikinä ennen ollut moista tautia, ja tuntui kyllä että ei tästä eläjäksi enää selviä. Mikään ei pysynyt sisällä, ja pyynnöstä huolimatta ei saatu pitää hotellihuonetta pitempään kuin puoleenpäivään. No niinhän siinä sitten kävi, että käveltyämme parisataa metriä hotellilta pois matkatavaroinemme (jotka olivat onneksi hyvin vähäiset), täytyi pysähtyä jälleen kerran oksentamaan. Plööp, oli kammottavaa! Jälkikäteen ollaan naurettu jo monta kertaa, kun kuulemma joku venäläinen miekkonen oli kävellyt siitä ohi ja silmät pyöreinä katsellut kun meikäläinen siinä oksentaa muina naisina tienposkeen. :D Hahahaa, mutta eiköhän tämä riitä tästä aiheesta. :D

Keskustaan menevä bussi oli aivan tupaten täynnä, ja enemmän ja vähemmän huonovointisena seisoskellessa meinasi tehdä vähän tiukkaa. Keskustaan kuitenkin selvittiin, ja ainoana päämääränä oli saada appelsiinilimukkaa ja päästä istumaan. Lapsuusmuistojen Jaffaa ei tietystikään täältä löytynyt, mutta Fanta ajoi lähes (huom. vain lähes) saman asian, ja kun pääsimme istumaan puistonpenkille loman ehkä ainoana aurinkoisena päivänä, alkoi jo elämä voittaa. Fanta pysyi sisällä, ja siinä aikamme istuksittuamme lähdimme tarpomaan ydinkeskustaan hitaasti mutta varmasti, välillä minun pyynnöstäni Kazanin penkkejä koetellen, mutta lopulta kuitenkin määränpäähän selviten. Jasu seikkaili lisää videolla esittelemässämme Koltso-ostoskeskuksessa, kun minä ja Satu istuttiin kahvilassa. Toisaalta oli hyvä etten kyennyt kiertelemään kaupoissa, säästyipä nekin pennoset sitten. :D Päivä meni mitenkuten, välillä otin voimatorkut ostoskeskuksen penkillä kavereiden olkapäitä vasten, ja sitten lähdettiin kävelemään, kyllä, kävelemään rautatieasemalle, joka ei edes ollut kovin lähellä keskustaa... :D En tajua mikä järki siinäkin taas oli, mutta niin sitä vaan sitten varmaan sillä suomalaisella sisulla tallusteltiin nestedieetillä ikuisuudelta tuntuva matka. Taksithan ei täällä Venäjällä kalliita ole, en muista onko tästä jo ollut puhetta, mutta jahka ei nouse pimeän taksin kyytiin (niitäkin täällä riittää ja saa aika tarkkana olla) ja kysyy hinnan etukäteen, ettei perillä tule yllätyksiä, niin matkan voi taittaa mukavasti auton kyydissä. Me oltiin kyllä välillä turhankin reippaita loman aikana, kun aina kävellen joka paikkaan. :D huhhuijjakkaa. Oli se semmoinen reissu. :D Kazanin rautatieasema oli todella kaunis, mutta sitä ei paljoa jääty enää ulkopuolelle ihastelemaan kun istumaan oli taas päästävä. Mun odottelu meni kyllä lähinnä makuuasennossa, kun nukuin taas maittavat torkut odotuspenkillä. Voi sitä iloa, kun pääsi taas jo kotoisaksi tuntuvaan venäläiseen junaan omalle pikku makuupaikalle nukkumaan. :) Musta on oikeastaan tullut aivan venäläisten makuuvaunujen ystävä, tosin en kyllä suomalaista ole koittanutkaan, mutta jotenkin nämä venäläiset avomakuuvaunut on suorastaan kodikkaita. Kaikki samassa vaunussa eikä mitään hyttejä, se on hassua, erilaista, mutta mukavaa! Ja junan keinutukseen on mukava nukahtaa. :)

Tässä vielä sekalaisia kuvia Kazanista:

Maisemaa hotellin ikkunasta.

Sitä samaa.

Hiphei, olipas mulla kuva hotellista! Se on siis tuo keltainen rakennus jossa lukee kyrillisin kirjaimin SPUTNIK.

Jasu taas elementissään, tutkimassa joka kolon ja kiven ja kannon.... :D

Satu does not approve :(

Teatteri Kamal

Pelastukseni, Fanta.

Kyllä se vaan päivä paistaa risukasaankin!

Rautatieasemalle matka oli loputon.

Mutta kyllä sinne lopulta päästiin! :)

Rautatieasema päivänvalossa.

Ja vielä loppuun video siitä, kun ekana päivänä ihasteltiin hotellin ympäristöä. Kuvasin videon epähuomiossa väärinpäin, enkä saa sitä käännettyä oikeinpäin, pahoitteluni siitä. :( Mutta tunnelma välittynee vaikka kuva on vinossa. :D Itse hotellia ei videolla näy, mutta tämä on otettu vain parinsadan metrin päästä. Kuva hotellista löytyy tuosta ylempää, jos ette vielä hoksanneet. :) Ei se kummemman näköinen ollut, parikerroksinen vähän rähjä. Mutta ihan käypä. :)

Kazan oli mahtava paikka, ja vaikka useammin kuin kerran tuli toisteltua otsikon sanontaa, "ei mennyt niinkuin Strömsössä", ei siltikään jäänyt niin huonoja mielikuvia, ettenkö ehdottomasti haluaisi lähteä sinne joskus toiste uudestaankin. :)

Iso iso hirmuisen järkyttävän suuri erityiskiitos Jasulle ja Satulle, kun jaksoitte huolehtia minusta kun olin sairas, ettekä tympääntyneet vaikka piti pysähdellä vähän väliä ja hidastin matkaa ja olin varmasti väsyneenä ja sairaana aika tympeääkin matkaseuraa! Olette ihania, kiitos. <3

Kazanista matkamme jatkui yöjunalla Nizhnij Novgorodiin, josta seuraavassa postauksessa tarinoita, kuvia, ja videomateriaalia edelleen jatkuvista epätoivonhetkistämme. :D Ostoskanavamaiseen tapaan voisin todeta: eikä tässä vielä kaikki, pysykää kanavalla. ;)

- Kaikella rakkaudella, nyt jo täysin tervehtynyt Johanna :)