Nizhnij Novgorod: Yksi suuri raitiovaunuseikkailu

Ja näin jatkui syyslomamme:

Yö nukuttiin yllättävän makeasti, ainakin omalta osaltani, junan kolkutellessa kohti Nizhnij Novgorodia. Juna oli ihanan tyhjä, ja meille sattui tosi hyvät vierekkäiset paikat. :) Oli ihanaa pitkän ja väsyneen päivän päätteeksi päästä sänkyyn kunnolla nukkumaan - vaikkakin melko vajavaiset yöunet - ja aamulla päätin, että päivän missiona on syödä jotain. Junassa jo äpöstinkin maukasta pilttiä pienen purkillisen. :)

Päivä alkoi siis aivan mainioissa merkein, kunnes astuttiin lämpimästä ja viihtyisästä junasta ulos kylmään ja harmaaseen Nizhnij Novgorodiin. Hurjaa, miten mieliala voikin laskea niin nopeasti. :D Oli kylmää, tuulista, sateista, masentavaa, ja asemarakennuskin oli kammottavan pieni ja kummallinen, eikä tiedetty mitä edes tehdään koko paikassa. En varmasti valehtele, jos sanon, että kaikkien mielessä pyöri päivän mittaan kerran jos toisenkin kysymys: miksi ei vaan menty suoraan Moskovaan ja oltu siellä vaikka yksi yö lisää? Eipä auttanut itku markkinoilla, olevinaan niin viekkaat nuukamuikkuset kun tahtoivat säästää ja päättivät kulkea yöjunilla hotelliöiden sijaan... Olihan se hyvä idea, mutta käytäntö osoittautui raskaammaksi kuin olisi ajatellut.

Saavuttiin määränpäähämme siis kuuden aikoihin aamusta (sekin saattoi vaikuttaa iltavirkkujen mielialaan), ja heti ensi töiksemme ostimme rautatieaseman kojusta kartan. Täällä on muuten oppinut arvostamaan vanhoja kunnon karttoja, ja myös neuvon kysymistä ihmisiltä, kun ei puhelimella noin vaan netistä katsotakaan että missäs nyt ollaan ja minnekäs nyt pitää mennä. Mulla on kyllä itsellä venäläinen sim-kortti puhelimessa, ja prepaid-liittymään kuuluu myös netti, mutta auta armias kun siirrytään Tverin alueelta jonnekin muualle niin huhheijjaa kun alkaa varat loppumaan alta aikayksikön... Liittymän maksamiseen meni kyllä lomaviikon aikana ihan luvattoman paljon rahaa, mutta minkäs teet. Olipa ainakin äärimmäisissä kiperyystilanteissa sitten netti käytettävänä, mutta ei se paljoa lompakkoa lämmittänyt. :D Jotenkin musta on muutenkin kuoriutunut täällä Venäjällä ihme kitupiikki, vaikka monet asiat on täällä paljon halvempia kuin Suomessa! Jatkuiskohan sama Suomessakin, hmm... Nojoo, nyt hypättiin ihan sivuraiteille. :D Niin siis ostimma kartan ja pykäsimme itsemme sitä yhdessä ihmettelemään odotussaliin, kunnes tietysti meitä viattomia turisteja hyökkäsi taas ahdistelemaan paikallinen taksisetä. Kun se niin kovasti halusi meitä auttaa niin kysyttiin siltä että missä me sijaitaan kartalla, jonka jälkeen lompsittiin metroon ja pettynyt taksisetä joutui etsimään muita varteenotettavia turisteja, joita ei sen liiemmin tuntunut siihen aikaan liikkuvan. Kartalta selvisi, että kaupunki jakaantuu ikään kuin kahteen osaan sen poikki menevän joen vuoksi. Metrolla siis huristeltiin toiselle puolelle kaupunkia, ja oli hassua kun joen tullessa vastaan metro nousi maan alta joen yli rakennetulle metrosillalle ja taas maan alle.

Jäimme pois keskustaa lähimpänä olevalle metropysäkille, ja nousimme ylös raikkaaseen sateiseen ulkoilmaan. Oli vielä pimeää eikä oikein mikään paikka ollut vielä auki, ja terveet ystäväni hamusivat ymmärrettävästi aamupalaa. Itse haaveilin vain lämpimästä, valoisasta sisätilasta penkeillä varustettuna, ja lähimpänä juna-asemaa loisti tietysti, mitkäs muutkaan kuin McDonald'sin valot... Virhe virhe virhe virhe, iso suuri kauhea virhe. :D Älkää yrittäkö McDonald'sia oksennustaudissa. Päätin nimittäin yrittää syödä jotain kiinteää, ja otin mini-"aamiaishampurilaisen", eli siis todellakin minikokoisen hampparin, joka koostui lähinnä sämpylästä, salaatinlehdestä ja pihvistä. Tämän minipurilaisen syömiseen kului kauan aikaa, mutta haukku haukulta sain sen lopulta kokonaan alas. Jälkikäteen toivoin, että olisinpa jättänyt vähintään puolet syömättä, nimittäin MakZavtrak (=McAamiainen) pyrki päivän mittaan jatkuvasti ylös..... :( Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Loppupäivä menikin sitten aikalailla syömättä, ja pyrkien pitämään se vähäinen ravinto sisällä. Ja lopulta onnistuen siinä, vaikka välillä meinasi usko loppua. :D Jee.

MakZavtrakista miten kukakin voimistuneena tai heikentyneenä lähdettiin suuntaamaan kohti kaupungin keskustaa. Ensi silmäyksellä, ja toisellakin, Nizhnij Novgorod ei vaikuttanut mitenkään erityisen viihtyisältä paikalta, eikä varsinkaan miljoonakaupungilta. Kävelykatu oli melko mitäänsanomaton, ihmisiä oli vähän ja edelleen mielialat oli matalalla ja kaikkia väsytti. Koska olo oli edelleen äklö, istuksittiin joka toiselle kävelykadun penkille hetkeksi levähtämään, ja lopulta Jasu sai kuningasidean, että hypättäisiin ratikkaan istumaan. Ja totta tosiaan niinhän me sitten tehtiin, nimittäin sopivasti huomattiin kävelykadun poikki kulkeva ratikka, jonka kyljessä luki sen kulkevan ympyrää. Päätettiin, että istutaan koko kierros kyydissä, niin saadaan hyvä lepohetki ja nähdään kaupunkia samalla, ja päästään vielä takaisin kävelykadullekin. :D Maksettiin ratikkababushkalle kyydistä (noin 15-17 ruplaa, vaihtelee eri paikoissa, n. 40 senttiä), asetuttiin istumaan ja nautittiin kyydistä. Tottahan toki ratikan kolkutellessa alkoi kovasti väsyttää, ja niimpä nukahdin ja nukuinkin suurimman osan matkasta. :D Olisiko kyyti kestänyt noin 20 minuuttia, ja hereillä olleet ystäväni kertoivatkin meidän saaneen vähän nyrpeitä katseita kun lipunmyyjämuori olikin tajunnut ettei jäädäkään missään pois, ja ratikka oli ollut jossain välissä tosi täynnäkin (mistä minulla ei ollut harmainta aavistusta). :D Mutta maksettiin lystistä ja jäätiin pois samalla pysäkillä mistä noustiinkin.

Lepohetki oli mainio mutta auttamattomasti liian lyhyt, ja ennen kuin kerkesimme babushkaa sanoa, niin olimme taas kylmän sateisessa ulkoilmassa vailla tietoa tulevasta. Päätimme lähteä tallustelemaan eteenpäin kävelykatua, varmaan odotettiin jonkun ihmeen tippuvan taivaalta. No ihmettä ei tullut, mutta kaikeksi kummastukseksemme törmäsimme kävelykadulla Hesburgeriin. Joo, suomalaiseen Hesburgeriin! Oli se vaan, siinä aikamme töllisteltiin ja ihmeteltiin, ja taas matka jatkui. Kävelemästä käveltyämme tulimme Nizhnij Novgorodin Kremlin luokse, mutta yhteisen demokraattisen äänestyksen jälkeen päätimme olla menemättä. Mulla teki pahaa, ja Venäjä on täynnä vanhoja pölyisiä linnoituksia, joita kerkeää nähdä kyllä muulloinkin kuin vain tämän kieliharjoittelun aikana. Ja eikö yksi Kreml viikossa ole ihan riittävä?

Kaikkia vähän ketutti eikä kukaan tiennyt mitä kannattaisi tehdä, joten nähtyämme Pietarista tutun Shtolle-piirakkapaikan suuntasimme riemumielin sinne. Jasu ja Satu söivät massut pullolleen piirakoita, jotka tiesin itsekin aivan taivaallisen makuisiksi, mutta sillä hetkellä pelkkä tuoksukin aiheutti yökkäysreaktion. :( Voi mikä sääli. Jos venäläiset osaa jotain tehdä, niin leipoa suolaisia piirakoita ja taikoa kaalista hyvänmakuista! Namnam. Shtollessa vietettiin tarkoituksella reippaasti yli tunti, koska osattiin arvata, että päivä tulee olemaan tosi pitkä, eikä saada sitä muuten millään kulumaan. Mutta mikäs siinä oli lämpimässä mukavilla tuoleilla istuksia. Tutkittiin karttaa ja siitä saimmekin yhytettyä Nizhnij Novgorodissa sijaitsevan gondolihissin. Kuinka huisin jännää, tottakai me päätettiin, että etsitään kyseinen kulkuväline käsiimme ja huristellaan sillä menemään.

Niimpä reitin järkeiltyämme (tai oikeammin koko reissun ajan Satu ja Jasu järkeilivät meidän reitit, itsehän omaan niin loistavan suuntavaiston että eksyisin varmaan omalle takapihallekin, jos ikkunasta ei loistaisi valot) hypättiin samaiseen ratikkaan, jossa lepäiltiin aikaisemmin aamusta, mutta tällä kertaa aikomuksena oli oikeastikin matkustaa paikasta A paikkaan B. Niimpä me sitten noustiin kyydistä pois oikealla pysäkillä ja käveltiin oikeaan paikkaan ja juu tässä on tuo kirkko ja juu oikea on katu, mutta ei, ei näy gondolihissiä missään. Tai oikeastaan yhtään mitään, muuta kuin ränsistyneitä venäläisiä taloja.... Tässä videotunnelmia kyseisestä hetkestä: (huomatkaa Satun epätoivoinen "me kuollaan tänne" -kommentti aivan videon alussa :D)

Voi sitä naurunsekaista epätoivoa. :D Mietittiin, että ei me voida olla hukassa. Ollaan oikealla kadulla, oikea kirkkokin nököttää suoraan edessä - tässä sen gondolihissin pitäis olla! Ei näkynyt missään... Ihmisiä meni kuitenkin harvakseltaan siitä ohi, välillä enemmänkin, ja sitten Jasu otti ja kysäisi joltakin satunnaiselta naishenkilöltä gondolihissin sijainnista. Nainen ei ollut mikään avuliaisuuden perikuva, kun huitoi että joojoo ja lähti viipottamaan sata metriä edellä hieman ärsyyntyneenä typeristä turisteista... Taisi olla kiire. Siinä sitten hänen ja muutaman muun esimerkkiä seuraten käveltiin perässä ja kyllä, gondolihissihän se siellä! Eikun lippuluukulle jonottamaan. :P Edestakaista lippua ei saanut ostettua, vaan toisessa päässä piti ostaa toinen lippu (70 ruplaa, n. 1,6€). Ei siinä sitten muuta kuin hissin kyytiin vaan, siihen kopperoon pitikin hypätä oikein vauhdista kyytiin - tosin ei se vauhti mikään hurja ollutkaan - ja ovi sulkeutui automaattisesti perässä. Meidän kanssa samaan kopperoon tuli joku mies joka koko matkan hoiteli bisnespuheluitaan, ja tajuttiinkin, että gondolihissi ei ollut pelkkä nähtävyys, vaan ihan oikea kulkuväline työmatkalaisille. Oli jännää, yhdensuuntainen matka kesti 12 minuuttia, ja maisemista sai nauttia rauhassa. Gondolihissi oli uudenaikainen ja oikein turvallisen oloinen, eikä yhtään pelottanut, paitsi Satua :D Paluumatkalla tuuli oli aika navakka, ja hissikoppero vähän heilahteli, mutta ei mitään erityisen jännittävää tapahtunut. Melkein toivoin. :D

Kuka olis uskonut, että ihan tämännäköisen paikan vieressä on uudenaikainen gondolihissi?

Siellä oltiin, väsyneinä mutta ihan onnellisina. :D

Gondolihissiajelun jälkeen päätettiin tsekata kaupungin toinen puoli, kun keskusta ei niin säväyttänyt. Jatkoimme siis ratikalla ajelua, ja sitähän sitten riitti omiksi ja muiden tarpeiksi. :D Noustiin nimittäin milloin mitenkin väärään ratikkaan, joka ei mennyt sinne kuin piti tai olikin menossa juuri päinvastaiseen suuntaan tai oho se ei mennytkään päätepysäkille asti ja niin edelleen ja niin edelleen. :D Ratikkaseikkailun aikana tavattiin todella mukava lipunmyyjämuori, joka kyseli kiinnostuneena kaikenlaista ja neuvoi meitä oikeaan osoitteeseen. Lopulta päästiin hyppäämään oikeaan ratikkaan ja sitä reittiä sitten riittikin, täällä ratikat menee aika hitaasti ja matka kaupungin toiselle puolelle oli pitkä. Tai siltä se ainakin tuntui. :D Minä tietysti taas nuokuin suurimman osan matkasta, ja jäi kuulemma upeat serpentiinitiet ja maisemat näkemättä, mutta minkäs sille voit kun ei silmät pysy auki.

Päästyämme perille tajuttiin, että hertsyykkeli sillä puolen kaupunkiahan se koko syke on. Oli ostoskeskusta ja putiikkia ja ihmisiä ja musiikkia ja vaikka mitä. Hetki vaan ihmeteltiin maailman menoa, kunnes siirryttiin erään tyypillisen venäläisen ostoskeskuksen puolelle (jotka ovat kuin olisi sisätilamarkkinoilla), jossa Jasu seikkaili ja minä ja Satu vaan istuskeltiin odottelemassa himoshoppailijaa takaisin. :D

Koska aikaa oli ja Satu oli huomannut houkuttelevan näköisen matkamuistomyymälän kävelykadulla, päätimme mennä vielä takaisin "keskustaan". Otettiin tällä kertaa metro, ja huiskis vaan kun oltiin jo takaisin kävelykadun laitamilla! On ne metrot vaan käteviä... Ainakin paikallisiin ratikoihin verrattuna. :D Sielläpä sitä sitten tallusteltiin ja kulutettiin aikaa, ja tässä vaiheessa minullakin oli jo parempi olo. Matkamuistomyymälästä ei tarttunut kenellekään mitään matkaan, sillä hinnat eivät todellakaan sopineet opiskelijabudjettiin...

Ystävieni vatsoja kurni jälleen, ja iltapalaa oli saatava. Päivähän on hyvä lopettaa samaan tyyliin kuin sen aloittaa, eikö? Heh heh, ettepäs arvaa, Heseenhän sitä sitten mentiin. Itse tilasin vain lohkoperunoita (kyllä, täällä pikaruokaloista saa lohkopottuja - epäreilua!!), mutta en kyennyt syömään niitä lähes lainkaan. Vähän vain suolaa maistelin pinnalta, mutta kaverit saivat vatsaansa täytettä ja taas jaksettiin. :) Hesburgerissa mainitsemisen arvoista oli a) poron kuva seinällä ja b) siellä työvuorossa oleva tyttö, joka oli oikein innoissaan suomalaisista vieraista. :D Saipa Jasukin kehuja ulkomuodostaan, ei ollut kuulemma yhtään niin ruma kuin mitä oli suomalaisista miehistä kuullut... :D

Ja eikun taas toiselle puolen kaupunkia, kun ruuat oli syöty tekeminen tahtoi loppua. Tosin matkalla metroasemalle pistäydyttiin paikallisella kirpparilla! Oli ihan siisti kirppis ja melkolailla samantapainen kuin Suomessakin pienet kirppikset on. :) Kauaa siellä ei kyennyt pyörimään matkatavaroiden kanssa, kun laukut painoivat hartioita ja happi alkoi loppua pienessä kellarikiinteistössä. :D Kirpparikierroksen jälkeen sujahdettiin metrolla supernopeasti takaisin kaupungin toiselle puolelle, jossa rautatieasema siis sijaitsi, ja käytiin ostamassa evästä matkalle. Mutta eipä ihan mistä tahansa kaupasta, vaan Sparista!!! Nizhnij Novgorodissa tuntui olevan paljonkin Spar-kauppoja, kun niitä vilahteli ratikkaretkien aikana useampikin, mutta olipa hauskaa päästä käymään myös sellaisessa. Oltiin kuin lapset karkkikaupassa, kun naureskeltiin ja nostalgisoitiin lapsuutemme kauppaketjua. :D Oli aika hassua. :D Eväät saatiin ostettua ja asemalle mars. Aikaa oli vielä ruhtinaallisesti varmaan kolmekin tuntia, mutta aika meni ensin Satua ahdistellutta kummallista papparaista pakoillessa, sitten kieliasiantuntijoille sopivalla tavalla, sanaleikkejä pelaillen ja uusia sanontoja keksien. :D Sitten jo juna tulikin, ja hypättiin kyytiin ja päästiin jälleen turvallisesti nukkumaan kukin omille makuuvaunupaikoillemme.

SPAR!!!

Jee pois täältä, mutta apua Moskovaan!!

Matkan seuraava ja viimeinen pysäkki ennen Tveriin paluuta oli siis Moskova. Siitä seuraavassa postauksessa, silloin myös videomateriaalia luvassa. :) 

Muuten on loman jälkeen mennyt oikein mainiosti, mitäs kaikkea ollaankaan jo keritty tehdä.. Käytiin ainakin nukketeatterissa katsomassa tällä kertaa aikuisten esitys, ja se oli aivan huikea!! Tosi upea ja mielenkiintoinen, ja sali olikin ihan loppuunmyyty. Haluan kyllä käydä vielä ensi kuussa katsomassa jouluesityksen. :) Sitten sitten pidettiin pikkujoulut suomalaisten kesken, tehtiin kaikennäköistä herkkua ja oli oikein mukavaa. :) Kuunneltiin joululauluja ja polteltiin kynttilöitä (vaikka niitä ei ilmeisesti saisi edes oikeasti poltella asuntolassa, mutta koska tiedettiin joidenkin polttavan tupakkaa huoneissaan, niin arveltiin, ettei kaksi pöytäkynttilää ole läheskään verrattavissa siihen, ja päätettiin ottaa se riski, että saataisiin babushoilta nuhtelut) ja juteltiin ja syötiin hyvin. :) Seuraava suomalaisten juhla onkin itsenäisyyspäivä! Sitten kyllä kans pötyä pöytään. Nams :) Perjantaina meillä oli tosi kiva ekskursio venäläiseen kouluun, siellä oli söpöjä lapsia ja tietysti myös nuoria aikuisia, ja kuri oli selvästi tiukempi mitä suomalaisissa kouluissa. Esimerkiksi kun mentiin luokkaan ja lähdettiin luokasta, nousivat kaikki oppilaat seisomaan. Myös vastatessaan opettajan kysymykseen oppilaiden täytyi nousta seisomaan. Tulee ihan mieleen vanhempien kertomukset omilta kouluajoiltaan... :D Hmm, mitäs vielä. No, tänään oli talven ensimmäinen päivä. Ainakin mun mielestä. :D Aamulla herätessä maa oli valkoisena, ja tuntui että koko kaupunki vähän sekaisin.. :D Oli jo muutama pakkasastekin, ja säätiedotuksen mukaan lunta ja pakkasta pitäisi tällä viikolla tulla lisää. Jee, on tätä jo odotettukin! Aikaisemmin syksyllä olin kovin lunta vastaan, mutta kun sitä ei alkanut kuuluakaan, niin kyllä sitä alkoi ikävöidäkin. :D Nyt on niin mukavaa, kun on vähänkin lunta. Toivottavasti Suomessa on tosi paljon lunta ja pakkasta kun päästään täältä kotiin!

Koulujutut painaa päälle, kun on enää neljä viikkoa jäljellä. En voi lakata päivittelemästä, kuinka nopeasti aika täällä on mennyt ja menee edelleen. Kaikennäköistä työtä ja kirjoitelmaa pitäisi saada tehtyä, saati sitten luettua melkoiseen koesumaan joka odottaa viimeisellä viikolla. Jotta ei aivan menisi pelkäksi puurtamiseksi, mennään tällä viikolla suullisen kurssin puolesta huomenna museoon, ja perjantaina teatteriin, ja perjantaina myös ekskursiolle paikalliseen luostariin, jossa on kuulemma myös suomalainen nunna! Odotan luostarivierailua tosi paljon, tietysti siksi, että se on varmasti tosi mielenkiintoista ja että siellä on suomalainen nunna, mutta myös siksi, että saadaan siellä nunnien tekemää ruokaa. :D Viimeksi ekskursiolla saamamme ruoka oli niiiin hyvää, että tämän täytyy varmasti olla vähintään yhtä hyvää. :D Jee!

Mutta siinäpä on suurimmat taas tältä erää, seuraavassa postauksessa siis lomamme viimeinen etappi - Moskova!

Rakkaita terkkuja kaikille (vihdoinkin) lumisesta Tveristä, 

Johanna :)

Kazan: Ei mennyt niinkuin Strömsössä...

Hei taas!

Aloitin tämän lomapostauksen kirjoittamisen jo viikko sitten vielä lomasunnuntaina, mutta sittenpä se on aina jäänyt koulukiireiden ja muun hujelluksen lomassa. Taidan kirjoittaa tämän osissa, se on helpompaa videomateriaalin lataamisen ja varmasti luettavuudenkin kannalta. :) Tässä on siis reissun eka osa: Kazan. Olkaatten hyvät, toivottavasti pidätte, videomateriaaliakin otin matkanvarrelta ihan teitä lukijoita ajatellen! :)

Loma on siis lusittu jo viikko sitten, ja voisin jopa sanoa että onneksi on. Reissu oli aika rankka, kun sairastuin heti toisena iltana Kazanissa jonkinsortin vatsatautiin/ruokamyrkytykseen, ja se sitten varjosti tietysti koko loman ajan. Kaikki ei muutenkaan mennyt aivan niinkuin suunniteltiin, koettiin melkoisia epätoivon hetkiä, ikävöitiin kotiin ja mietiskeltiin että mitä ihmettä me oikein tehdään, mutta juuri siksi reissu olikin niin ikimuistoinen!

Lauantai-iltana hypättiin siis junaan kohti Kazania, ja matka kesti noin 15,5 tuntia. Onneksi oli yöjuna, niin sai nukkua niin paljon kuin nukutti. Eipä ne junan makuupaikat aivan maailman mukavimpia tietystikään ole, ja siinä avomakuuvaunussa aamusta hälinä alkaa olemaan jo niin kova ja matkustajia herätellään viimeistään kymmenen aikaa radiomusiikin avulla, mutta hyvin siellä kuitenkin olosuhteisiin nähden nukkui. Kazanissa juna oli perillä yhden aikaan päivällä. Tässä olisikin sitä jo luvattua videomateriaalia: ensimmäinen pieni video junatunnelmista:

Jasu siis tosiaan nukkui aivan viime minuuteille saakka.. :D Olikin ilmeisesti yöllä kukkunut tavalliseen tapaansa niin myöhään että nukkui pitkälle päivään. Mutta heräsi kuin heräsi kuitenkin, ja noustiin Kazanissa suhteellisen virkeinä mietiskelemään, että mitäs sitten seuraavaksi.

Kazanin asemalla hetki pohdiskeltiin, että mitäs nyt ensimmäisenä, ja hetken tuumintatuokion jälkeen päädyttiin hyppäämään erään paikalla norkoilevan taksikuskin kyytiin ja annettiin hotellin osoite. Taksikuski ei heti tiennytkään missä kyseinen paikka mahtaa olla, ja tässä vaiheessa alettiin aavistella että hotelli ei ihan keskustan tuntumassa tainnut ollakaan... :D Olis varmaan kannattanut tutkia asioita vähän tarkemmin ennen kuin suunapäänä mentiin kaikennäköistä varailemaan. Noh, taksi kuitenkin lopulta meidät sai oikeaan paikkaan, ja vähän saatiin päätä pyöritellä kun katseltiin että mihin kuuseen me oikein päädyttiin. :D Hotelli sijaitsi, kuinkas tämän nyt kauniisti ilmaisisi, kammottavalla teollisuusalueella, eikä kyllä enää ihmetelty halpaa hintaa. :D Muuten hotelli oli kyllä oikein mukava ja ihan hienokin, ja respan tytöltä saatiin hyvät neuvot kuinka pääsee helposti bussilla keskustaan. Alun epätoivo häipyi siis melko pian ja jahka pienten nokkaunien jälkeen päästiin Kazanin keskustaan, oli tunnelmat taas katossa. :) Tällainen löytö tehtiin illan mittaan:

"Pienen" shoppailutuokion jälkeen taidettiinkin jo häippäistä takaisin hotellille kellon näyttäessä jo vaikka mitä, ja jatkettiin tutkimusretkeä seuraavana päivänä. Silloin päädyttiin hetkeksi taas samaiseen ostosparatiisiin, mutta suurin osa päivästä meni Kazanin Kremliä kierrellessä. Kreml oli upea, varsinkin siellä sijaitseva moskeija joka oli kyllä koko Kremlin kohokohta ja kiintopiste.

Tottahan toki turisteja kuhiseva Kreml on hyvä bisnespaikka myyjätär-babushkoille. :D Siellä se Satu miettii, että ostaako vai eikö ostaa... Siinäpä vasta vaikea kysymys!

Kremlistäkin tuli otettua video :D

Kremlissä pohdittiin, että mitäs tehtäisiin seuraavaksi. Jasu halusi ehdottomasti erääseen vaatekauppaan, ja koska sen piti olla Kremlin lähistöllä, niin ajateltiin, että samapa se on sitten nyt mennä siellä käymään. Huristeltiin metrolla seuraavalle asemalle, noustiin turvallisesti takaisin maanpinnalle ja lähdettiin melko varmoina oikeaan suuntaan. No, oikea suunta ei tietystikään ollut oikea suunta, käännyttiin vastapäiseen suuntaan ja risteyksen sattuessa taas väärään suuntaan. Käveltiin hyi että millaisella alueella, oli pimeää ja sateista ja siellä oli ties mitä kauppiaita ja likaista ja älläöttävää ja haisevaa ja brrrhh hyi puistattaa kun ajatteleekin. Oli aika pelottavaa ja pyrittiin olemaan huutamatta kovaan ääneen suomea, ettei meitä heti bongattaisi ulkomaalaisiksi. No, kolmannella tai neljännellä yrityksellä ja monen kysymyksen jälkeen saatiin oikea suunta, jota sitten riittikin ihan omiksi ja muiden tarpeiksi... Tarvottiin varmaan pari tuntia siellä tihkuisen sateisessa säässä ja epätoivossa, ja kun lopulta nähtiin kyseinen kauppakeskus, tajuttiin, että välissämme on vielä järvi......... Voooi mavonsilimä, niinkuin Tonttu Toljanterin savolaistonttuystävä Viänänen tapaa sanoa. Ei paljoa naurattannut, kun lähdettiin taas epätoivoissamme kinttupolkua pitkin kiertämään järveä, pimeässä, mutaisessa metsikössä, ja saattoipa pari sarkastista "me kuollaan tänne" -kommenttiakin kuulua matkalla. Harmi vaan siellä ei tullut mieleen ottaa videota! Olispa ollut hauskaa katsottavaa. :D Mutta kyseinen reissu kyllä jäi varmasti meidän kaikkien mieleen ikuisiksi ajoiksi.. :D Huh ja puh kun sitten lopulta päästiin kuin päästiinkin kauppakeskuksen luo, oli tunne väsymyksestä ja ärsyyntymyksestä huolimatta kuin voittajalla. Me tehtiin se! Ei ees luovutettu, vaikka valitusta ja vikinää ja pitkiä toivottomia katseita heiteltiin matkalla puolin ja toisin. :D

Kaikki vain yhden Bershkan tähden. Josta minä ja Satu ei edes ostettu mitään, mutta Jasupa osti sitten meidänkin edestä, seikkaillen siellä pari tuntia. :D

Ostoskeskukseen päästyäemme päätimme ensin palkita ja kaikin puolin palauttaa itsemme taas henkiin juomalla kupin kuumaa jossain, ja päädyimme Cinnabon-nimiseen kahvilaan. Epäilen, että mysteeritauti saattoi tarttua sieltä matkaan, koska noin tunti sen jälkeen alkoi tuntua hieman öklöltä. Cinnabonissa söimme siis kahvilaketjun merkkiherkut, kanelipullat. Sellaiset pehmeät, varmaan vähän puoliraa'atkin, oli ne hyviä sillä hetkellä, mutta jälkikäteen ällöttää! Voiko pullasta saada ruokamyrkytyksen?? :D Ällöttää kyllä kaikki sen päivän ruuat, kuvakin olis Cinnabonin herkkupullasta mutta en kyllä halua nähdä sitä enää uudestaan. :D Yhh.. Siispä oltiin iltamyöhään, sulkemisaikaan eli kymmeneen asti ostoskeskuksella, ja positiiviseksi puoleksi keksittiin se, että lähdettiin sinä päivänä etsimään sitä, eikä seuraavana, jolloin oltais oltu aika hukassa kun junaankin piti illalla sitten hypätä. Ja ei todellakaan enää lähdetty kävelemään, vaan hetken aikaa parkkipaikalla palloiltuamme näimme taksin ja hyppäsimme sen kyytiin. Taksikuskikaan ei aivan tiennyt mihin meidät piti kuljettaa, oltiin eri ihan eri kaupunginosassakin. Taksisetä oli kuitenkin tosi mukava, jutteli niitä näitä ja kyseli mistä ollaan ja mitä tehdään ja iloisena esitteli meille kaupunkia, harmitteli että lähdetään jo huomenna ja kutsui uudestaan Kazaniin käymään. Vielä tiputettuaan meidät hotellin eteen, avasi ikkunan ja huikkaili että oli kiva jutella ja toivotteli kaikkea hyvää. Kazanin asukkaat, tataarit, oli muutenkin tosi mukavia! Kaikki oli hirmu kilttejä ja lähes poikkeuksetta kaikki kutsuivat uudestaan käymään Kazanissa. Todella lämminhenkisiä ihmisiä. :) Kazan siis sijaitsee Tatarstanin tasavallan alueella, ja on itseasiassa alueen pääkaupunki. Tatarstanin tasavallassa islaminusko valtaa alaa, ja se kyllä näkyi myös katukuvassa. Omalla tavallaan se teki Kazanista erikoisen ja eksoottisen, jotenkin se erosi niin paljon vaikkapa Moskovasta ja Pietarista.

Niimpä niin, tässä vaiheessa kuvaan astuu mysteeritauti, ja hotellille päästyämme koko yö meni sitten oksennellessa ja valvoessa. Oli kaaaamalaa, ei ole ikinä ennen ollut moista tautia, ja tuntui kyllä että ei tästä eläjäksi enää selviä. Mikään ei pysynyt sisällä, ja pyynnöstä huolimatta ei saatu pitää hotellihuonetta pitempään kuin puoleenpäivään. No niinhän siinä sitten kävi, että käveltyämme parisataa metriä hotellilta pois matkatavaroinemme (jotka olivat onneksi hyvin vähäiset), täytyi pysähtyä jälleen kerran oksentamaan. Plööp, oli kammottavaa! Jälkikäteen ollaan naurettu jo monta kertaa, kun kuulemma joku venäläinen miekkonen oli kävellyt siitä ohi ja silmät pyöreinä katsellut kun meikäläinen siinä oksentaa muina naisina tienposkeen. :D Hahahaa, mutta eiköhän tämä riitä tästä aiheesta. :D

Keskustaan menevä bussi oli aivan tupaten täynnä, ja enemmän ja vähemmän huonovointisena seisoskellessa meinasi tehdä vähän tiukkaa. Keskustaan kuitenkin selvittiin, ja ainoana päämääränä oli saada appelsiinilimukkaa ja päästä istumaan. Lapsuusmuistojen Jaffaa ei tietystikään täältä löytynyt, mutta Fanta ajoi lähes (huom. vain lähes) saman asian, ja kun pääsimme istumaan puistonpenkille loman ehkä ainoana aurinkoisena päivänä, alkoi jo elämä voittaa. Fanta pysyi sisällä, ja siinä aikamme istuksittuamme lähdimme tarpomaan ydinkeskustaan hitaasti mutta varmasti, välillä minun pyynnöstäni Kazanin penkkejä koetellen, mutta lopulta kuitenkin määränpäähän selviten. Jasu seikkaili lisää videolla esittelemässämme Koltso-ostoskeskuksessa, kun minä ja Satu istuttiin kahvilassa. Toisaalta oli hyvä etten kyennyt kiertelemään kaupoissa, säästyipä nekin pennoset sitten. :D Päivä meni mitenkuten, välillä otin voimatorkut ostoskeskuksen penkillä kavereiden olkapäitä vasten, ja sitten lähdettiin kävelemään, kyllä, kävelemään rautatieasemalle, joka ei edes ollut kovin lähellä keskustaa... :D En tajua mikä järki siinäkin taas oli, mutta niin sitä vaan sitten varmaan sillä suomalaisella sisulla tallusteltiin nestedieetillä ikuisuudelta tuntuva matka. Taksithan ei täällä Venäjällä kalliita ole, en muista onko tästä jo ollut puhetta, mutta jahka ei nouse pimeän taksin kyytiin (niitäkin täällä riittää ja saa aika tarkkana olla) ja kysyy hinnan etukäteen, ettei perillä tule yllätyksiä, niin matkan voi taittaa mukavasti auton kyydissä. Me oltiin kyllä välillä turhankin reippaita loman aikana, kun aina kävellen joka paikkaan. :D huhhuijjakkaa. Oli se semmoinen reissu. :D Kazanin rautatieasema oli todella kaunis, mutta sitä ei paljoa jääty enää ulkopuolelle ihastelemaan kun istumaan oli taas päästävä. Mun odottelu meni kyllä lähinnä makuuasennossa, kun nukuin taas maittavat torkut odotuspenkillä. Voi sitä iloa, kun pääsi taas jo kotoisaksi tuntuvaan venäläiseen junaan omalle pikku makuupaikalle nukkumaan. :) Musta on oikeastaan tullut aivan venäläisten makuuvaunujen ystävä, tosin en kyllä suomalaista ole koittanutkaan, mutta jotenkin nämä venäläiset avomakuuvaunut on suorastaan kodikkaita. Kaikki samassa vaunussa eikä mitään hyttejä, se on hassua, erilaista, mutta mukavaa! Ja junan keinutukseen on mukava nukahtaa. :)

Tässä vielä sekalaisia kuvia Kazanista:

Maisemaa hotellin ikkunasta.

Sitä samaa.

Hiphei, olipas mulla kuva hotellista! Se on siis tuo keltainen rakennus jossa lukee kyrillisin kirjaimin SPUTNIK.

Jasu taas elementissään, tutkimassa joka kolon ja kiven ja kannon.... :D

Satu does not approve :(

Teatteri Kamal

Pelastukseni, Fanta.

Kyllä se vaan päivä paistaa risukasaankin!

Rautatieasemalle matka oli loputon.

Mutta kyllä sinne lopulta päästiin! :)

Rautatieasema päivänvalossa.

Ja vielä loppuun video siitä, kun ekana päivänä ihasteltiin hotellin ympäristöä. Kuvasin videon epähuomiossa väärinpäin, enkä saa sitä käännettyä oikeinpäin, pahoitteluni siitä. :( Mutta tunnelma välittynee vaikka kuva on vinossa. :D Itse hotellia ei videolla näy, mutta tämä on otettu vain parinsadan metrin päästä. Kuva hotellista löytyy tuosta ylempää, jos ette vielä hoksanneet. :) Ei se kummemman näköinen ollut, parikerroksinen vähän rähjä. Mutta ihan käypä. :)

Kazan oli mahtava paikka, ja vaikka useammin kuin kerran tuli toisteltua otsikon sanontaa, "ei mennyt niinkuin Strömsössä", ei siltikään jäänyt niin huonoja mielikuvia, ettenkö ehdottomasti haluaisi lähteä sinne joskus toiste uudestaankin. :)

Iso iso hirmuisen järkyttävän suuri erityiskiitos Jasulle ja Satulle, kun jaksoitte huolehtia minusta kun olin sairas, ettekä tympääntyneet vaikka piti pysähdellä vähän väliä ja hidastin matkaa ja olin varmasti väsyneenä ja sairaana aika tympeääkin matkaseuraa! Olette ihania, kiitos. <3

Kazanista matkamme jatkui yöjunalla Nizhnij Novgorodiin, josta seuraavassa postauksessa tarinoita, kuvia, ja videomateriaalia edelleen jatkuvista epätoivonhetkistämme. :D Ostoskanavamaiseen tapaan voisin todeta: eikä tässä vielä kaikki, pysykää kanavalla. ;)

- Kaikella rakkaudella, nyt jo täysin tervehtynyt Johanna :)

Pietariin mä kaipaan niin...

...Mutta huomenna lähdemme Kazaniin!

Niinpäs siinä pääsi käymään, että taas pari viikkoa hujahti kuin vilauksessa, tosin hieman omatunnon kolkutellessa, kun ei ole kerennyt blogia päivitellä. Nyt kun oli tänään viimeinen koulupäivä ennen viikon lomaa ja koulustressi jokseenkin vähäksi aikaa kadoksissa, niin voi hyvillä mielin kirjoitella taas kuulumisia. :) Mitään erikoisiahan tänne ei kuulu, nimenomaan kun se koulu on vienyt aikaa ja jaksamista melkolailla tässä viimeisen parin viikon sisään. Mutta kertomisen arvoinen juttu on meidän yhden yön Pietarin-seikkailu!

Matkaan lähdettiin perjantai-yönä, jännityksellä odoteltiin juna-asemalla jo tuntia etuajassa, mutta se tunti tulikin tarpeeseen tutkiessamme hieman krypitisiksi osoittautuneita aikatauluja. :D Löydettiin kuitenkin oikeaan junaan ja oikeaan vaunuunkin päästiin hyppäämään. Täällä ei tosiaan parane olla nipin napin asemalla, kun junat pysähtyy vain ihan hetkeksi, ja korva tarkkana saa kuunnella kuulutuksista että mistä suunnasta junan numerointi alkaa, että osaisi jokseenkin sattua oikean vaunun kohdalle. Vaunuja on tosi paljon, eikä niin lyhyen pysähdyksen aikana kerkeä juoksemaan toisesta päästä toiseen päähän, ja tavaroiden kanssa junan sisällä vaunujen läpi kulkeminen ei ole mitään miellyttävintä. En ole sitä onneksi joutunut vielä venäläisissä junissa kokeilemaan, mutta koska en tykkää siitä yhtään VR:n ah niin ihanissa, siisteissä ja valoisissa junissa, niin enpä usko että se sen miellyttävämpää olisi venäläisissäkään junissa... Noh, takaisin tarinaan. :D Juna itsessään oli kyllä myös kokemus. Hypättiin kolmen aikaan aamuyöstä pimeään vaunuun tietämättä mitä odottaa, ja varmaan hieman hämmentyneiltä näytettiinkin. Meidän vaunu oli avomakuuvaunu, eli mitään hyttejä ei ollut, vaan koko vaunu oli vaan täytetty kerrossängyillä ja kaikki siellä sulassa sovussa nukkuivat kun me noustiin Tverin asemalta häiriköimään muiden matkustajien unia. Sattuipa niin, että eräs venäläinen nuorimies oli mennyt mun paikalle ja sitä siinä kuiskaillen yön pimeinä tunteina selviteltiin, ja sain kuin sainkin oman paikkani itselleni. :) Mulla oli yläsänky, ja sinne itsensä taiteileminen on kyllä taito jota multa ei heti löytynyt. :D Yläsängyn yllä kun oli vielä hattuhylly ja sängyn ja hattuhyllyn väliin jäi tosi vähän tilaa, mutta kyllä siellä hyvin sitten nukkui jahka sai vainoharhaisuuksissaan laukut ja tavarat sullottua peiton alle piiloon ja pihtiotteella syliin. :D

Aseman infotaulu toivotteli hyvää matkaa. :)

Väsyneet matkaajat valmiina lähtöön. :)

Tämmöinen hieman ahdas oli junan avomakuuvaunu.

Reissukaverit. :)

Nukuttiin sitten kuka mitenkin vaihtelevalla menestyksellä yö rauhallisesti keinuvassa junassa välillä heräillen hurjaan ohimenevistä junista lähtevään meteliin, kunnes aamulla heräsimme räntäsateiseen Pietariin. Ensimmäisenä päästiin seikkailemaan Pietarin metroon, mutta onneksi meillä oli Sinimari matkassa, joka kulki metrolla kuin vanha tekijä vietettyään siellä ennenkin aikaa, ja päästiin tosi helposti ja vaivatta keskustaan. Pietari tosiaan näytti meille sateisen puolensa, mutta siinä metrotunneleista ulos eksyttyämme, hieman tilannetta taivasteltuamme ei auttanut muu kuin lähteä sateenvarjoitta uhmaamaan Pietarin katuja vaikka kastumisen uhalla. Hetken tallailtuamme kaduilla vieläkin epäuskoisina siitä faktasta että tosiaan oltiin Pietarissa, päätettiin pistäytyä sisälle lämpimään Dom Knigiin, Pietarin kuuluisaan kirjakauppaan. Pistäytyminen venyikin hieman pidemmäksi oleskeluksi, kun jokainen harhailtiin milloin missäkin hyllyvälissä ihastelemassa kaikenmaailman opuksia, kirjoja, kortteja, kalentereita, tuliaiskrääsää ja vaikka mitä ihmeellistä. Oli kyllä aivan huikea paikka, jokaisen kirjojenystävän unelma. :)

Dom knigi (Kirjatalo)

Koko rakennus kaikessa komeudessaan. Yläkerrassa oli oikein mukavannäköinen kaffila. :)

Yritettiin ottaa ajasta kaikki mahdollinen hyöty irti, ja niimpä kierreltiin Pietaria niin paljon kuin vain kerkesi ja tärkeimpiä ja yhteisesti päätettyjä kohteita käytiin läpi rajoitetun ajan salliessa. Hostellissa käytiin vain pyörähtämässä ja nukkumassa, ja taas seuraavana päivänä liikenteeseen. Meidän hostelli oli tosi mukava ja viihtyisä, ja nukuttiin semmoisessa kuuden hengen huoneessa, eli meidän kanssa samassa huoneessa oli vielä kaksi muuta, yksi venäläinen mies ja venäläinen nainen. Muuten siellä oli tosi hyvä nukkua, paitsi yöllä heräilin pariin otteeseen aivan kummalliseen kilinään ja raapinaan. Toistuvasti herättyäni päätin että nyt kyllä avaan silmät ja katson kuka täällä oikein metelöi, ja näky oli mitä kummallisin... Meidän huoneen lattialla pyöri KISSANPENTU!!?? Piti pari kertaa hangata silmiä, että onko tämä nyt ihan totta vai oonko vielä unissani. Mutta niimpä niin, kissanpentu se siinä lattialla pyöri ja ihan innoissaan leikki jollain kolikoilla jotka pitivät kovaa puulattiaa vasten todella ärsyttävää ääntä. Aikani siinä vain ihmetyksestä paikalleni jähmettyneenä makoilin, kunnes hostellin respassa ollut nuori nainen ilmeisesti heräsi myös kyseiseen ääneen ja tuli hakemaan kissaa pois meidän huoneesta... Aamulla sitä sitten ihmeteltiin, ja tultiin siihen lopputulokseen, että jompikumpi näistä kahdesta muusta asukkaasta oli käynyt yöllä jossain ja jättänyt oven auki herra ties mistä syystä, ja kissanpentu joka ilmeisesti kuului hostellin kalustoon, oli päässyt huoneeseen, ja löytänyt lattialta Jasun metrokolikoita, jotka olivat päätyneet lattialle Jasun illalla heittäessä housut lattialle. Ja siitäkös se kissalle riemu repesi. Aamulla vielä tavattiin samainen ilkikurinen pieni eläin, kun se juoksenteli meidän huoneessa lattiasta kattoon eikä antanut edes lakanoita ottaa rauhassa pois. :D Se oli kyllä todella todella leikkisä ja villi kissanpentu... Huh, voiko tällaista sattua muualla kuin Venäjällä?? :D

Локейшн хостел, Location Hostel

Yhteiskeittiö oli oikein kiva ja tunnelmallinen, seinät oli täynnä edellisten vieraiden terveisiä. :)

Meijjän huone. :)

Ja tämä itse tihulainen kiilusilmä. :D

Sinin jalkakin joutui hyökkäyksen kohteeksi. :D

Yleisesti ehkä parhaimpia tai ainakin mieleenjääneimpiä visiittejä Pietarissa olivat Kazanin Jumalanäidin katedraali ja Kunstkamera. Kazanin katedraali oli todella kaunis ja suuri tunnelmallinen ortodoksinen kirkko, jossa kyllä mieli lepäsi. Kunstkamera taasen oli hurjan mielenkiintoinen museo, jossa oli esillä erilaisista mutaatioista kärsiviä täytettyjä eläimiä ja niiden kuvia, mutta myös kymmenittäin ihmisen sikiöitä purkeissa. Joillakin sikiöillä oli selkeitä mutaatioita, jotkut olivat aivan normaalin näköisiä. Museossa oli mahdollista nähdä sikiön kehitys kolmesta kuukaudesta kahdeksaan kuukauteen. Sikiöitä oli vaikka minkälaisia ja huh kun olihan ne aivan hirvittiävän mielenkiintoisia mutta kun niitä oli nähnyt jo jonkun kymmenisen kappaletta lillumassa purkeissa niin kyllähän se alkoi vähän ällöttämään ja surettamaankin. Oli Kunstkamerassa kuitenkin myös idän kansallisuuksien historiasta esittelyitä. Kuvia sikiöistä ei valitettavasti saanut ottaa, ja kun kansallisuusosasto ei niinkään kiinnostanut, niin kuvia ei sitten sieltä ole ollenkaan. Oli se vain hurja paikka, suosittelen kyllä lämpimästi käymään, paitsi jos on kovin heikkohermoinen.

Kazanin katedraali

Tässä muita satunnaisia kuvia Pietarista:

Metro oli tooooosi syvällä maan alla. Tuntui, ettei liukuportaat pääty koskaan.

Talvipalatsi

Aleksanterin pylväs

Iloisena palatsiaukiolla. :)

Kyllä, Pietarissa tuuli kovasti ja oli kylmä. :D

Sininen rakennus on Kunstkamera.

Iisakin kirkko Nevan toiselta rannalta katsottuna.

Iisakin kirkko lähempää iltavalaistuksessa.

Nevskij prospekt, Nevan valtakatu!

Siellä me oltiin. :)

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, tutummin Verikirkko.

Onnellisena menossa maailman parhaaseen piirakkapuotiin, Shtolleen. :)

Tuliaistori

Kesäpuisto

Eipä enää suihkulähteet toimineet kun oltiin vähän hassuun vuodenaikaan käymässä.

Pietarissa oli hieno H&M :D

Ja kyllähän sitä piti Stockmannillakin käydä pyörähtämässä!

Moskovskij vokzal, Pietarin Moskovan rautatieasema.

Junareittien kartta

Tällä jos jollain lähti päivä hyvin käyntiin. Nams!

Jasu, minä ja Satu! :)

Semmoista oli Pietarissa! Oli kerrassaan mukava reissu, vaikka etukäteen vähän pelottikin, että tuleeko siitä mitään muuta kuin väsynyttä äksyilyä ja parin päivän paniikissa juoksemista ympäri kaupunkia. Onneksi kaikki meni hyvin, nukkuakin saatiin tarpeeksemme ja ympäri kaupunkia kyllä juoksenneltiin mutta ihan hyvillä mielin ja kaikki sovitut kohteet saatiin kierrettyä. :) Oli siis kiva reissu, ja jäi kyllä semmoinen olo, että lisää on nähtävä! Pietari oli kaikin puolin todella kaunis ja mukava paikka. Onneksi siellä voi käydä tosi helposti myös Suomesta käsin. :)

Nyt meillä alkoi siis viikon loma, ja hurjat seikkailusuunnitelmat meillä kyllä on. :D Sinimari lähti eilen Suomeen lomalle, eli meitä lähtee minä, Satu, ja Jasu. Tänään käytiin ostamassa rautatieasemalta junaliput ja varailtiin hotelleja ja hostelleja ja vaikka mitä. Reissu alkaa huomenna iltasella, kun hypätään yöjunaan kohti Kazania. Kazaniin on täältä Tveristä matkaa lähemmäs 1000 kilometriä, ja junamatka kestääkin noin 15,5 tuntia. Onneksi se on siis yöjuna, ja saadaan nukkua oikein makeat yöunet junan mukavassa keinutuksessa. Voihan se olla, että jossain vaiheessa alkaa ahdistamaan junassa makaaminen, mutta eiköhän siitä selvitä kunnialla! Kunnon eväät vaan matkaan, ja täällä junissa ystävällinen neiti tulee yleensä kyselemään josko haluaisi teetä tai leipiä, maksua vastaan tietysti. :) Kazanissa meille on varattu kahdeksi yöksi hotelli, tällä kertaa siis hotelli eikä hostelli, eli ollaan ihan vain kolmistaan siellä huoneessa eikä kyllä kissoja tällä kertaa päästetä sisälle. :D Kuvista päätellen hotelli näytti oikein mainiolta. Parin yön jälkeen suuntaamme jälleen yöjunalla Nizhnij Novgorodiin, jossa kierrellään ihan vain päiväseltään ja illalla taas hyppäämme junaan ja aamulla jäädään Moskovaan, jossa ollaan yksi yö. :) Moskovasta sitten kulkee tosi paljon junia ja elektrichkoja eli semmoisia nopeita "paikallisjunia" Tveriin muutamassa tunnissa, niin siihen ei vielä ostettu lippua, kun meinailtiin, että saadaan se varmasti paikan päältäkin. Takaisin Tveriin tullaan siis perjantaina. Odotan kyllä reissua ihan hulluna, ja tulee olemaan varmasti tosi mukavaa ja jännää! Kyllähän siihen rahaa tietysti menee, mutta tätä vartenhan sitä oltiin koko kesä töissä! Hurjaa, jo huomenna on lähtö! :) Ainakaan viikkoon minusta ei sitten kuulu mitään, kun ollaan reissussa, mutta pyrin kyllä tekemään matkapostauksen sitten mahdollisimman pian palatessa. Nyt pitäisi huomenna vielä käydä kaupassa ostamassa evästä ja pakkailla ja tehdä vielä yksi viimeinen koulujuttu pois alta, niin ei tarvitse lomalla ja loman jälkeen sitä stressata. :)

Tuli kyllä hurjan pitkä postaus, toivottavasti jaksatte lukea näitä mun jaaritteluja! Aina on tarkoitus tehdä superpikapostaus mutta sitten siihen hujahtaakin hetkessä pari kolme tuntia ja tekstiä ja kuvia on hirmuisen paljon. :D Pahoitteluni!

Nyt kuitenkin pikapuoliin nukkumaan, että huomenna jaksaa vielä touhuta kunnolla ja sitten pääsee, sanoisinko jopa, ansaitulle lomalle! Kuulemisiin taas viikon päästä! :)

- Johanna

Ps. Nyt on 8 viikkoa kieliharjoittelua takana, ja 7 viikkoa edessä, jäljellä enää siis alle puolet! Mihin tämä aika oikein katoaa??

Jasu, Sinimari ja minä. Eihän Pietarissa voi muuta kuin hymyillä! :)