Ensimmäinen kouluviikko onnellisesti ohitse!

Privjet!

Kyllä on vilskettä ja vilinää täällä riittänyt, kun on koulussa ollut ties minkälaista asiaa hoidettavana. Lähinnä erinäisiä maksuja on makseltu, passikuvia otettu ja viety, vuokra-asioita hoideltu ja rekisteröityminen ja viisumin voimassaoloajan pidentäminenkin on nyt hoidossa. Onneksi Tverin yliopisto hoitaa lähes kaiken, ettei tarvitse itse kuin huolehtia rahat ja tarvittavat dokumentit mukaan.

Luennot alkoivat heti ensimmäisenä päivänä, ja näin kouluviikon loputtua on kaikki kurssit jo selvillä. Työurakka vaikuttaa melko raskaalta, mutta ei onneksi aivan mahdottomalta. Kielisolmutkin alkavat jo avautua, ja kommunikointi sujuu hieman helpommin. Meidän ryhmän muut ulkomaalaiset ovat kyllä tosi mukavia, ja pyritään aina juttelemaan venäjäksi, mutta jos ei ymmärrä tai ei osaa ilmaista ajatuksiaan venäjäksi, niin kieli vaihtuu englanniksi. Paljastuikin tässä, että lähes kaikki heistä on joko asuneet joskus Venäjällä tai toinen vanhemmista on venäläinen. Eli kovassa seurassa ollaan! Huhhuh. Mutta sanoivat, että me puhutaan kuulemma myös tosin hyvin venäjää ja ymmärtävät kaiken mitä me sanotaan. :) Oli tosi mukava kuulla!

Muuten tällä viikolla ollaan lähinnä käppäilty vähän kaupungilla, mutta paremmin päästään tutustumaan paikkoihin varmaan nyt viikonloppuna. Toissapäivänä tuli vähän kokeiltua paikallisliikennettä, kun matkustettiin marshrutkalla hieman kauemmille opiskelija-asuntoloille juhlimaan yhden saksalaisen tytön syntymäpäiviä. Marshrutka on siis käytännössä semmoinen tilataksi, joka kulkee ennaltamäärättyjä reittejä. Toimii siis tavallaan kuin bussit, käsittääkseni ainakin. :D Oli aika mielenkiintoista, ensimmäinen auto meni jostain mystisestä syystä rikki ja jäätiin tienposkeen. Onneksi heti perästä tuli toinen samaan suuntaan menevä auto, ja hypättiin sen kyytiin. Ahdasta oli! Synttärit meni muuten oikein hyvin ja kotiinkin päästiin turvallisesti. :)

Eilen sitten tutustuttiin paremmin toisiin vaihtareihin pienen kaupunkikierroksen muodossa. Nyt on tullut tutuksi lähinnä tämä meidän oma ryhmä, niin oli mukava tutustua myös muihin. :) Kiinalaisia ja brittejä oli melkoisen paljon, mutta olipa joukossa myös ainakin yksi portugalilainen ja muutama ranskalainen, ja tietenkin saksalaisia. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan illan aikana kerennyt jutella, eli vieläkin on paljon uusia ihmisiä tutustuttavana. :) Ilta meni hyvin ja oli tosi hauskaa, oli kyllä yhtä kielten sekamelskaa kun kaikki yrittivät löytää yhteisen kielen. :D

Eilen meillä oli myös ensimmäinen ekskursio, eli pieni opintoretki paikalliseen museoon. Museo sijaitsi maaseudulla, ja luonto siellä oli kyllä todella kaunista. Meillä oli siellä myös aivan mahtava (maksullinen) lounas. Parasta ruokaa mitä täällä on tähän mennessä saanut, oli kyllä kaikki mahdolliset venäläiset lisukkeet ja juomat pöydässä. :) Tosin autokyyti sinne ja takaisin laittoi vähän mahan sekaisin, kun paikallinen kuski ajeli melkoista kyytiä ja tiet täällä nyt on mitä on. :D Mutta hauskaa oli, seuraavaa ekskursiota odotellessa!

Tällä hetkellä menee ihan hyvin, vähän on ollut vatsa kipeänä eilisestä asti, liekö johtuisi paikallisesta ruuasta, kun ei ole tottunut siihen vielä. Suihkuun pitäisi päästä, mutta lämmintä vettä ei taaskaan tule. :( Jo toinen kerta tällä viikolla. Saa nähdä josko illalla jo pääsisi lämpimään suihkuun... Toivon mukaan. :) Natasha miehineen ja kissoineen on aika paljon pysytellyt mökillä, joten en ole kovin useasti nähnyt heitä. Tai siis miestä ja kissaahan en ole vieläkään tavannut. :D Jospa se päivä vielä koittaa. Tänään kyllä Natasha piipahti kotona katsomassa, että minulla on kaikki hyvin ja kyseli kuulumisia. Harmitteli kyllä kovasti lämpimän veden katkosta, mutta eihän sille mitään voi. Sanoi vaan, että tämmöistä se vähän tahtoo olla täällä Venäjällä. Ja niinhän se on. :D Nooo, kokemuksia, kokemuksia. Nyt täytyy kyllä lähteä käymään kaupassa ruokaostoksilla, jospa se vatsakipukin hellittäisi kun saisi kunnolla ruokaa. :) Loppuun taas tuttuun tapaan muutama kuvanen:

Pieni raasu kulkukissanpentu oli pari päivää sitten varmaan lämmittelemässä auton konepellillä tuossa takapihalla. :( Oli kyllä aika sydäntäraastava näky... Se oli niin pieni vielä. :(

Jospa vähän iloisempiin tunnelmiin kuitenkin, muutama kuva kaupungista:

Iloinen Satu portaissa :)

Olimp-kauppakeskus

Ja museolta:

Ruokapöytä ennen

Ja jälkeen :D

Kummastusta aiheuttanut rahka(rae?)

:))

Perinteikäs ulkohuussi, jonne meidän japanilainen opiskelijatoveri ei meinannut tohtia astua sisään.. :D

Ja itse museorakennus, joka entisaikaan oli toiminut kouluna.

Siinäpäs olikin enemmän kuin muutama kuvanen. :D Mutta nyt kauppaan, do vstrechi! Tapaamisiin!

- Johanna